Viimeisimmästä päivityksestä on vierähtänyt jo hieman yli kuukausi mutta en ole kadonnut mihinkään. Helmikuu meni blogin pitämisen suhteen harakoille, aivan liikaa tekemistä ja liian vähän aiheita kirjoittaa uutta tekstiä. Viime kuussa pelaamisen ohella oli muita velvoitteita, jotka veivät aikaani: Seurakunnan luottamustehtävät pyörähtivät kunnolla käyntiin viime kuussa, koulutusta ja kokouksia. Samoin seurakuntamme nuorten valmistama messu vei aikaani, itse kuuluin ryhmään joka valmisti ja piti saarnan. Yllättävän rankkaa mutta palkitsevaa kun naapuriseurakunnan nuorisotyöntekijä kehuu saarnaa hyväksi, eikä vain tutut. Helmikuun viimeinen viikko meninkin sitten työn merkeissä kun olin johtamassa hiihtolomarippikoulua. Silti aikaa on löytynyt myös pelaamiselle ja muulle harrastustoiminnalle.
Karmiinivaltaistuimen Kirous etenee hyvää tahtia. Ne jotka ovat seuranneet kampanjan kirjanpitoa tietävät, että olemme pelanneet jo kaksi ensimmäistä kirjaa läpi. Kirjoitan molemmista kirjoista arvostelut tänne vielä alkukuun aikana. Kolmas kirja saa starttinsa tällä viikolla, kunhan pelaajat saavat hoidettua itsensä terveiksi. Yhdeksän pelikertaa ja useampia tunteja pelaamista, josta olen hyvillä mielin. Lähes joka viikko on päästy pelaamaan, osalle tahti on liian harva mutta etäisyyksien vuoksi harvemmin pystymme pelaamaan kahdesti viikossa, vielä kun soppaan lyödään mukaan neljän pelaajan opiskelut (kaksi abia, kauppiksen viimeistä luokkaa käyvä ja teekkari) sekä viidennen työt. Itse pystyisin (vielä) pelaamaan hyvin paljon useammin mutta olen kyllä kiitollinen tauoistakin. Pelinjohtaminen on välillä rankkaa, teen paljon työtä pelin eteen pelien ulkopuolella jotta pelaajilla (ja itselläni) olisi hauskaa.
Helmikuussa löysin taas uuden kipinän pelata Blood Bowl Legendary Editionia tietokoneella. Pelin hankin jo marraskuussa ja pitkään pelailinkin mutta tammikuussa putki katkesi. Paria joukkuetta koittanut mutta Norset vakiintuivat mukavaksi joukkueeksi pelata yksinpeliä lävitse. Onneksi koneversio ei ole ollut ainoa iloni, sillä Juhani pisti pystyyn pienen liigan, jotta ei taidot ruostuisi aidon pelin äärellä.
Valitsin tiimikseni örkit, koska en ole niillä paria peliä enempää koskaan pelannut. Kauden rakenne oli helppo: kaikki neljä joukkuetta (Juhani: Norse, Atte: Undead, Ismo: Lizardmen) kohtaisivat kolmesti ja ykkönen saisi valita karsintaparinsa (kolme matsia) ja finaali. Runkosarja meni örkeiltäni ihan kivasti, viisi voittoa, kolme tasuria ja vain yksi tappio. Silti jäin toiseksi, pisteen tai kahden erolla Juhanin Norse-joukkueeseen. Nyt karsinnat menossa ja niin örkkini kuin Juhanin pohjolan pojat ovat varmistaneet paikkansa finaaliin.
Hihkuin riemusta kun Jasca linkitti TÄMÄN blogiinsa. Sain viimeisetkin suomennetut Tulen ja Jään Laulun osat luettua (ja aloitin Valtaistuinpelin jo uudelleen) ja ajattelin, että tässä joutuu odottelemaan vuoden tai pari, että uutta materiaalia saa käsiinsä. Onneksi näin ei ole vaan Dnace of Dragon tulee jo tämän vuoden puolella. Kirja sarja on pitänyt hyvän laatunsa ja Korppien Kestit on Valtaistuinpelin jälkeen ehkä paras osa. Hieman tasaisempaa kyytiä kuin Miekkamyrsky, jossa tapahtui välillä hieman liikaakin (varsinkin kakkosniteessä).
Nyt kun päästiin odottelu tunnelmiin niin jatketaan samalla linjalla. Dragon Age II ilmestyy huommenna ja oma kopio on jo ennakkotilattu. Pelaaja-lehti antoi hyvät arvostelut, joten innolla odotan mitä peli tarjoaa. Alkuasetelma on ainakin jännä ja myös erot ensimmäiseen peliin. Tästäkin lisää tulevaisuudessa. Green Ronin julkaisee Dragon RPG:n seuraavan laatikon toukokuussa. Odotin, että aiemmin ilmoitettu "Dragon Age II ilmestymisen jälkeen" olisi tarkoittanut edes huhtikuuta mutta odotetaan sitten vähän lisää. Paizo julkaisi lyhyet kuvaukset Jade Regent-seikkailupolusta ja voi pojjaat miten siistiltä vaikuttaa. Varasin tämän polun saman tien itselleni (Serpent's Skull ja Carrion Crown meni kahdelle kaverille, jotka haluaa johtaa PF:ää) ja syksyllä tuota herkkua on luvassa. Kyseisessä polussa palataan takaisin Riimuvaltiaista tuttuihin ympyröihin.
Taas sekavahko päivitys mutta tässä kuussa sitten paremmalla fokuksella kirjoitettuja juttuja. Hyvää alkavaa kevättä kaikille tätä lukeville!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tulen ja Jään Laulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tulen ja Jään Laulu. Näytä kaikki tekstit
maanantai 7. maaliskuuta 2011
tiistai 16. marraskuuta 2010
Varkaiden Neuvostoa pelaamassa, osa 3
"Me vahvistumme"
-Theonin kasvattisuvun tunnuslause
Muutamaa päivää vajaa kaksi kuukautta kului mukavasti Varkaiden Neuvosto-seikkailupolkua kolutessa. Matka päättyi viime lauantaina, kun viimeinen osa, "Kahdesti Kirottu Prinssi", sai sopivan eeppisen loppunsa. Kiitos helpon aikatauluttamisen ja pelaajien aktiivisuuden saimme kamppiksen etenemään sellaisella tahdilla, että yksityiskohdat sekä juoni kokonaisuutena pysyivät hyvin mielessä. Tahdista kertoo se, että ensimmäiset kuusi pelikertaa pelattiin kahden viikon sisällä, jona aikana Riimuvaltian Nousua pelattiin juuri ja juuri kaksi pelikertaa.
Seikkailupolun viides osa, "Kärpästen Äiti" palasi takaisin samoille uomille, jotka luotiin jo toisessa ja kolmannessa kirjassa. Kirjan alku sisältää myös ison poikkeuksen aiempaan polkuun: sankarit poistuvat kaupungista pidemmäksi aikaa. Ajan pituus riippuu pitkälti heistä itsestään. Metsäreissua seuraa tunkeutuminen vihollisen tukikohtaan eli taas vähän talokönyämistä. Ehkä ainoa osa jossa aloin kyllästyä loputtomaan ovien availuun ja arvailuun mitä hyppää päälle. Pj kuitenkin karsi kohtaamisia mitä ehdottomasti kannatin. Pari kivaa ansaa yllättivät mukavasti. Kolmannessa kirjassa mainittu ja taustoitettu henkilö esittäytyy hahmoille kirjan lopussa, mikä nostattaa tunnelman kyllä kattoon. Hyvällä tuurilla myös koko juoni toisesta kirjasta sulkeutuu ja fiilis on mitä palkitsevin. Tätä kirjaa tähditti hienosti se, että Greg A. Vaughan oli ripotellut erilaisia otuksia Pathfinderin aiemmista seikkailupoluista, sekä Bestiaryn kummallisuuksia mukaan. Varsinkin kun ne sopivat mainiosti juoneen ja teemaan.
"Kahdesti Kirottu Prinssi" avautui hienona salapoliisi- sekä diplomaattityönä, onnistuen muokkaamaan pelaajien käsityksiä Hornanrotari-järjestöstä sekä Länsikruunun aatelisista. Kirjan keskiosa aiheutti hieman kummastusta pelaajien keskuudessa mutta tämä helpottui kun tajusin, että poiketen aiemmista kirjoista, "Kahdesti Kirottu Prinssi" on jonkin asteinen hiekkalaatikko. Paljon loppuduunia tehtäväksi ja (lähes) vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Sosiaalinen tekeminen ei lopu kirjan alkuun mutta vihollisen suunnitelmat johtavat siihen, että "random encountereita" sataa tasaiseen tahtiin. Kirjan loppu on mukavan eeppinen. Tarinan ei myöskään tarvitse loppua "Kahdesti Kirottuun Prinssiin" vaan voi jatkua pj:n panostuksella vielä pidemmälle. Loppu on vähintään tyydyttävä.
Seuraavaksi luvassa... ja muita mietteitä
Varkaiden Neuvoston loppuminen päätti hyvät kaksi kuukautta, jona roolipelaaminen oli vahvasti mukana. Riimuvaltian Nousu-kampanja jatkuu edelleen, viimeistä osaa on nyt pelattu neljä pelikertaa ja tavoite olisi saada kampanja loppumaan ennen joululomia. Seuraava Pathfinder kampanja on valittu: Karmiinivaltaistuimen Kirous sai suosiota pelaajien keskuudessa mutta painavin syy oli oma haluni vetää tämä kampanja täsäs kohtaa, kun lähes kaikilla pelaajilla on Riimuvaltian Nousu tuoreessa muistissa. Sain koko seikkailupolun viime jouluna lahjaksi pelaajilta, jotka olivat mukana ensimmäisessä Riimuvaltian Nousu-kamppiksessa joten on vähintään oikeutettua pistää lahja käyttöön. Kingmaker saa jäädä odottamaan toista aikaa, olkoonkin myös hyvä seikkailupolku.
Se mikä uudessa kampanjassa eniten aiheuttaa päänvaivaa on se, että pelaajia on näillä näkymin kuusi eli koko Peliporukka Saamattomien tämän hetkinen vahvuus. Ryhmä on iso seikkailupolulle normaalisti tarkoitettuun mutta se on myös isompi mihin pelaajat tai itse olen tottunut. Suurin osa pelaajista pelaa ensimmäistä kertaa yhdessä pidempää kampanjaa, joten pelaajien toimivuus keskenään on myös testin alla. Tiettyjä kulmia olen niin pelaajana kuin pj:nä pyrkinyt pyöristämään pelaajistani mutta tulokset näkyvät vasta itse pelitilanteessa. En silti aio vaipua epätoivoon, sillä tunnen pelaajani ja hekin toisensa muista kuviosta kuten Blood Bowlista, joten mahdollisuuksia on vaikka mihin. Muutama mainio hahmoviritelma on eteeni tuotu ja jos muut ovat samalla aaltopituudella niin ainakin hahmot toimivat seikkailupolussa hyvin.
Roolipelirintamalla on muuten hieman hiljaisempaa. Star Wars: Saga-painosta olen lueskellut pienen tauon jälkeen ja hinkua olisi pelata tai johtaa myös sci-fiä, vaihteluksi fantasialle. Tai vähemmän korkeaa fantasiaa, vastapainona Pathfinderin melkoisen korkealle fantasialle. Kuitenkin tuleva Karmiinivaltaistuimen Kirous rajoittaa aikatauluja jonkin verran. Haluan vakiopelipäivän ja mahdollisuuksien mukaan myös -pelipaikan joten en vielä uskalla etsiä pelaajia Saamattomista. Kuitenkin Pathfinder on heille se ykköspeli tällä hetkellä. Samassa asemassa Star Warsin kanssa ovat myös Heimot, Dragon Age RPG ja LotFP. "Kevätkausi" näyttää myös pääosin Pathfinderilta, koska kahdella pelaajalla on tällöin yo-kirjoitukset sekä haut kouluihin joten toiselle kamppikselle ei ehkä löydy aikaa kirjoitusten ja pääsykokeiden ohella.
Winter is coming..
Roolipelaamisen, pelaamisen suunnittelun ja loikomisen ohella olen ahminut lisää Tulen ja Jään Laulu-sarjaa.Kolmas osa, "Miekkamyrsky 1" on tällä hetkellä hieman yli puolen välin luettuna ja vastaavan niminen kakkososa pitäisi pistää varaukseen Tampereen pääkirjastosta. George R.R Martin on kyllä tehnyt hyvää työtä kirjojensa kanssa, sillä kun kirjaan tarttuu sen kanssa menee helposti useampia tunteja. "Valtaistuinpeli" oli paras lukemani fantasiakirja mutta seuraavat osat eivät ole olleet ainakaan huonompia. Myöskin kirjat ovat mainiota innoituksen lähteitä roolipeleihin, "Miekkamyrskystä" sain mainion kampanja idean Dragon Age RPG:hen, sekä nimiä tuleviin kampanjoihin.
Muutama rivi Tulen ja Jään Laulun hahmoista:
-Tyrion Lannister: "Peikko" on suosikkihahmoni koko sarjassa. Valtaistuinpelissä Tyrion hämmensi hyvin paljon, osittain pidin hänestä mutta osittain taas en. Kuninkaiden Koitos muutti suhtautumiseni kokonaan, Tyrion on mielenkiintoinen kaveri jonka nimi otsikkona pakottaa aina jatkamaan lukemista. Lannister muttei silti Lannister.
-Sansa ja Arya Stark: Starkin tytöt.. Ensimmäisen kirjan jälkeen Arya oli näistä se mielenkiintoisempi tapaus mutta kahdessa seuraavassa Sansan pisteet ovat myös nousseet ylöspäin. Varsinkin Sansan ja Hurtan kohtaukset ovat olleet mieleeni.
-Robb Stark: Martinilla on mielenkiintoinen tapa kuvata Robbin kasvua mieheksi tämän äidin Catelyn Starkin kautta. Ratkaisu on sikälikin mielenkiintoinen, että muilla Starkin lapsista on omia lukuja paitsi vanhimmalla ja nuorimmalla Rickonilla. Jään odottamaan mitä tällä rintamalla tapahtuu.
-Jon Nietos: Suosikkihahmojani Tyrionin ohella. Muuri ja Mustat Veljet ovat mielenkiintoista luettavaa. Jonilta odotan myös tulevaisuudessa jotain erityistä..
Tälläistä tällä kertaa. Vähän pidempi päivitys harvanlaisen päivittelyn vastapainoksi.
ps. Allekirjoittanut pääsi viikonlopun seurakuntavaaleissa lävitse (38 ääntä) eli edustaa seuraavat neljä vuotta kotiseurakuntansa valtuustossa. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.
-Theonin kasvattisuvun tunnuslause
Muutamaa päivää vajaa kaksi kuukautta kului mukavasti Varkaiden Neuvosto-seikkailupolkua kolutessa. Matka päättyi viime lauantaina, kun viimeinen osa, "Kahdesti Kirottu Prinssi", sai sopivan eeppisen loppunsa. Kiitos helpon aikatauluttamisen ja pelaajien aktiivisuuden saimme kamppiksen etenemään sellaisella tahdilla, että yksityiskohdat sekä juoni kokonaisuutena pysyivät hyvin mielessä. Tahdista kertoo se, että ensimmäiset kuusi pelikertaa pelattiin kahden viikon sisällä, jona aikana Riimuvaltian Nousua pelattiin juuri ja juuri kaksi pelikertaa.
Seikkailupolun viides osa, "Kärpästen Äiti" palasi takaisin samoille uomille, jotka luotiin jo toisessa ja kolmannessa kirjassa. Kirjan alku sisältää myös ison poikkeuksen aiempaan polkuun: sankarit poistuvat kaupungista pidemmäksi aikaa. Ajan pituus riippuu pitkälti heistä itsestään. Metsäreissua seuraa tunkeutuminen vihollisen tukikohtaan eli taas vähän talokönyämistä. Ehkä ainoa osa jossa aloin kyllästyä loputtomaan ovien availuun ja arvailuun mitä hyppää päälle. Pj kuitenkin karsi kohtaamisia mitä ehdottomasti kannatin. Pari kivaa ansaa yllättivät mukavasti. Kolmannessa kirjassa mainittu ja taustoitettu henkilö esittäytyy hahmoille kirjan lopussa, mikä nostattaa tunnelman kyllä kattoon. Hyvällä tuurilla myös koko juoni toisesta kirjasta sulkeutuu ja fiilis on mitä palkitsevin. Tätä kirjaa tähditti hienosti se, että Greg A. Vaughan oli ripotellut erilaisia otuksia Pathfinderin aiemmista seikkailupoluista, sekä Bestiaryn kummallisuuksia mukaan. Varsinkin kun ne sopivat mainiosti juoneen ja teemaan.
"Kahdesti Kirottu Prinssi" avautui hienona salapoliisi- sekä diplomaattityönä, onnistuen muokkaamaan pelaajien käsityksiä Hornanrotari-järjestöstä sekä Länsikruunun aatelisista. Kirjan keskiosa aiheutti hieman kummastusta pelaajien keskuudessa mutta tämä helpottui kun tajusin, että poiketen aiemmista kirjoista, "Kahdesti Kirottu Prinssi" on jonkin asteinen hiekkalaatikko. Paljon loppuduunia tehtäväksi ja (lähes) vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Sosiaalinen tekeminen ei lopu kirjan alkuun mutta vihollisen suunnitelmat johtavat siihen, että "random encountereita" sataa tasaiseen tahtiin. Kirjan loppu on mukavan eeppinen. Tarinan ei myöskään tarvitse loppua "Kahdesti Kirottuun Prinssiin" vaan voi jatkua pj:n panostuksella vielä pidemmälle. Loppu on vähintään tyydyttävä.
Seuraavaksi luvassa... ja muita mietteitä
Varkaiden Neuvoston loppuminen päätti hyvät kaksi kuukautta, jona roolipelaaminen oli vahvasti mukana. Riimuvaltian Nousu-kampanja jatkuu edelleen, viimeistä osaa on nyt pelattu neljä pelikertaa ja tavoite olisi saada kampanja loppumaan ennen joululomia. Seuraava Pathfinder kampanja on valittu: Karmiinivaltaistuimen Kirous sai suosiota pelaajien keskuudessa mutta painavin syy oli oma haluni vetää tämä kampanja täsäs kohtaa, kun lähes kaikilla pelaajilla on Riimuvaltian Nousu tuoreessa muistissa. Sain koko seikkailupolun viime jouluna lahjaksi pelaajilta, jotka olivat mukana ensimmäisessä Riimuvaltian Nousu-kamppiksessa joten on vähintään oikeutettua pistää lahja käyttöön. Kingmaker saa jäädä odottamaan toista aikaa, olkoonkin myös hyvä seikkailupolku.
Se mikä uudessa kampanjassa eniten aiheuttaa päänvaivaa on se, että pelaajia on näillä näkymin kuusi eli koko Peliporukka Saamattomien tämän hetkinen vahvuus. Ryhmä on iso seikkailupolulle normaalisti tarkoitettuun mutta se on myös isompi mihin pelaajat tai itse olen tottunut. Suurin osa pelaajista pelaa ensimmäistä kertaa yhdessä pidempää kampanjaa, joten pelaajien toimivuus keskenään on myös testin alla. Tiettyjä kulmia olen niin pelaajana kuin pj:nä pyrkinyt pyöristämään pelaajistani mutta tulokset näkyvät vasta itse pelitilanteessa. En silti aio vaipua epätoivoon, sillä tunnen pelaajani ja hekin toisensa muista kuviosta kuten Blood Bowlista, joten mahdollisuuksia on vaikka mihin. Muutama mainio hahmoviritelma on eteeni tuotu ja jos muut ovat samalla aaltopituudella niin ainakin hahmot toimivat seikkailupolussa hyvin.
Roolipelirintamalla on muuten hieman hiljaisempaa. Star Wars: Saga-painosta olen lueskellut pienen tauon jälkeen ja hinkua olisi pelata tai johtaa myös sci-fiä, vaihteluksi fantasialle. Tai vähemmän korkeaa fantasiaa, vastapainona Pathfinderin melkoisen korkealle fantasialle. Kuitenkin tuleva Karmiinivaltaistuimen Kirous rajoittaa aikatauluja jonkin verran. Haluan vakiopelipäivän ja mahdollisuuksien mukaan myös -pelipaikan joten en vielä uskalla etsiä pelaajia Saamattomista. Kuitenkin Pathfinder on heille se ykköspeli tällä hetkellä. Samassa asemassa Star Warsin kanssa ovat myös Heimot, Dragon Age RPG ja LotFP. "Kevätkausi" näyttää myös pääosin Pathfinderilta, koska kahdella pelaajalla on tällöin yo-kirjoitukset sekä haut kouluihin joten toiselle kamppikselle ei ehkä löydy aikaa kirjoitusten ja pääsykokeiden ohella.
Winter is coming..
Roolipelaamisen, pelaamisen suunnittelun ja loikomisen ohella olen ahminut lisää Tulen ja Jään Laulu-sarjaa.Kolmas osa, "Miekkamyrsky 1" on tällä hetkellä hieman yli puolen välin luettuna ja vastaavan niminen kakkososa pitäisi pistää varaukseen Tampereen pääkirjastosta. George R.R Martin on kyllä tehnyt hyvää työtä kirjojensa kanssa, sillä kun kirjaan tarttuu sen kanssa menee helposti useampia tunteja. "Valtaistuinpeli" oli paras lukemani fantasiakirja mutta seuraavat osat eivät ole olleet ainakaan huonompia. Myöskin kirjat ovat mainiota innoituksen lähteitä roolipeleihin, "Miekkamyrskystä" sain mainion kampanja idean Dragon Age RPG:hen, sekä nimiä tuleviin kampanjoihin.
Muutama rivi Tulen ja Jään Laulun hahmoista:
-Tyrion Lannister: "Peikko" on suosikkihahmoni koko sarjassa. Valtaistuinpelissä Tyrion hämmensi hyvin paljon, osittain pidin hänestä mutta osittain taas en. Kuninkaiden Koitos muutti suhtautumiseni kokonaan, Tyrion on mielenkiintoinen kaveri jonka nimi otsikkona pakottaa aina jatkamaan lukemista. Lannister muttei silti Lannister.
-Sansa ja Arya Stark: Starkin tytöt.. Ensimmäisen kirjan jälkeen Arya oli näistä se mielenkiintoisempi tapaus mutta kahdessa seuraavassa Sansan pisteet ovat myös nousseet ylöspäin. Varsinkin Sansan ja Hurtan kohtaukset ovat olleet mieleeni.
-Robb Stark: Martinilla on mielenkiintoinen tapa kuvata Robbin kasvua mieheksi tämän äidin Catelyn Starkin kautta. Ratkaisu on sikälikin mielenkiintoinen, että muilla Starkin lapsista on omia lukuja paitsi vanhimmalla ja nuorimmalla Rickonilla. Jään odottamaan mitä tällä rintamalla tapahtuu.
-Jon Nietos: Suosikkihahmojani Tyrionin ohella. Muuri ja Mustat Veljet ovat mielenkiintoista luettavaa. Jonilta odotan myös tulevaisuudessa jotain erityistä..
Tälläistä tällä kertaa. Vähän pidempi päivitys harvanlaisen päivittelyn vastapainoksi.
ps. Allekirjoittanut pääsi viikonlopun seurakuntavaaleissa lävitse (38 ääntä) eli edustaa seuraavat neljä vuotta kotiseurakuntansa valtuustossa. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)