Elossa ollaan..

Blogin hiljaisuus kertoo kesän ja syksyn olleen kiireistä aikaa. Kesä meni lähinnä töiden ja pelien merkeissä, Jadevaltias-kampanjan etenemistä on voinut seurata Mekanismin wikistä. Hopeinen Sirppi-kampanjan pysähtyneisyys taas on ollut ikävämpi asia kuluneen kesän ja syksyn aikana. Syksyllä taas toisen kouluvuoden tuomat tehtävät ja velvollisuudet ovat vieneet aikaa kirjoitelulta. Varsinkin syys-lokakuussa ollut työharjoittelu lastensuojelulaitoksessa vei paljon voimia ja intoa kirjoittaa tänne yhtään mitään. Antoisa harjoittelu, jonka aikana valkeni paljon omasta tulevaisuudesta työllistymisen suhteen. Harjoittelu oli myöskin kohtuullista aikaa roolipelaamiselle, vaikka aikatauluttaminen olikin välillä työlästä vuorotyön ja muun elämän kanssa.

Jadevaltiaasta on nyt pelattu kolme ensimmäistä kirjaa kokonaan kuten yllä olevan linkin takaa voi huomata. Näistä hyvistä hetkistä olisi tarkoitus vähän kirjoitella tänne jotain mietteitä kunhan ehdin pelaajien kanssa vaihtaa vähön ajatuksia aiheesta. Jos en ehdi niin kirjoitan despoottimaisesti vain omia ajatuksiani mutta tarkoitus olisi saada myös pelaajien ääntä vähän kuuluville. Kohtuullisesti peli on kerännyt palautetta Saamattomien foorumilla olkoonkin, että nyt tahti on hieman hidastunut. 

Hopeinen Sirppi jäi jo viime huhtikuussa ensin kuukauden tauolle, sitten kesän ajan kampanja oli lähes kokonaan jäissä aikataulutusongelmien vuoksi. Yhden pelaajan ollessa armeijassa ja allekirjoittaneen sekä toisen pelaajan aikataulujen täydellinen ristiinmeneminen (kun toinen oli vapaalla niin toinen oli töissä) olivat melkoisia esteitä kampanjan etenemiselle. Tämä harmittaa minua suuresta, sillä kampanjan hyvä vire (peli joka toinen viikko) katkesi ikävästi ja samalla kampajan tapahtumat ovat päässeet painumaan unholaan. Omalta osaltani on myönnettävä, että Jadevaltiaan rinnalla Hopeinen Sirppi jää toiseksi, oma motivaatio riittää kampanjan suhteen tasan sen loppuun vetämiseen mahdollisimman pienellä vaivalla. Mekanismin pelipäivitykset ovat pahasti jäljessä nykyistä tilannetta.

Kahden pyörivän seikkailupolku-kampanjan rinnalla on totta kai haaveilua jo seuraavista kampanjoista. Paizon tuotteista Shattered Star-seikkailupolku on allekirjoittaneen hankinnassa ja tähän mennessä kaikki kolme osaa ovat olleet lukufiiliksen jälkeen mainioita opuksia. Varasin tämän seikkailupolun itselleni jo kauan aikaa sitten, koska Shattered Star on ensimmäinen jatko-osa -seikkailupolku. Jatko-osa kolmelle seikkailupolulle, jotka olen kaikki johtanut: Riimuvaltian Nousu, Karmiinivaltaistuimen Kirous ja Toinen Pimeys. Seikkailupolku olettaa, että nämä kolme polkua on pelattu ennen Shattered Staria, joten mielenkiintoisia asioita on edessä. Tyyliltään seikkailupolku on hyvin pitkälle luolastojen koluamista artefaktien perässä Indiana Jones-tyylillä mutta mukaan mahtuu viittauksia myös edellä mainittuihin kolmeen seikkailupolkuun sekä paljon paljon uutta. Alkaa kuulostamaan mainospuheelta mutta olen innoissani tästä seikkailupolusta.

Pelaajana en ole päässyt uusia haasteita kokemaan, veljeni "pikkumoduuli"-seikkailut jatkuvat samaan epätasaiseen tahtiin kuin aiemmin. Kuitenkin keväällä lienee tähän tulossa muutosta, sillä toinen Saamattomien Mikoista on aikeissa johtaa neljälle pelaajalle kotikutoisella systeemillä pyörivän kampanjan joka kulkee nimellä "Varjo Kosken Yllä". Mysteerinen nimi, jota ei ole kaikille pelaajille vielä edes valoitettu. Itse odottelen vielä hahmonluontia, asepalveluksen välttäneenä näyttäisi siltä, että hahmoni on Suomen puolutusvoimien oletetun tiedustelupalvelun jäsen. Kaksi muuta hahmoa ovat Supon miehiä, kolmas myös samaisesta tiedustelupalvelusta. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten projekti etenee. 

Lopuksi vielä kevyempiä kuulumisia. Pitkänä Final Fantasy-sarjasta pihalla olleena päätin sivistää itseäni ja asetin tavoitteen seuraavalla kahdelle vuodelle ennen koulusta valmistumista. Tavoitteeni olisi pelata Final Fantasyt ensimmäisestä asti mahdollisimman uuteen versioon pelistä, joka vielä koneellani toimii. Nyt ensimmäiseen peliin on upotettu monta kymmentä tuntia pelaamista ja peli ole edes puolessa välissä. Toisaalta harjoitteluni katkaisi hyvän etenemisen hetkeksi mutta nyt on taas edistytty hyvin. Ehkä pelisarjasta voi lainata idean tai pari myös pöytäpeleihin..

  

Kesäkuun pelailut

Viimeksi kirjoittelin pienen peliporukan ongelmista uuden pelin aloittamiseen. Nyt kun kirjoitan tätä, olemme pelanneet pienellä porukalla viisi pelikertaa Paizon seikkailupolkua Jade Regent sekä pelanneet yhden Lamentations of Flame Princess pelin. Seuraavaksi jonkinlaista purkua molemmista ja kesäkuun pelailuista ylipäätään.

Jadevaltiaan jäljillä

Aloitimme uuden seikkailupolun pelaamisen hyvin nopealla tahdilla, päätettyäni tarjota peliä tietyille pelaajille pidimme palaverin pelistä, jossa kävimme läpi asiat joista kaikkien tulisi olla samalla viivalla. Huomasin, että koko kampanjan vuoksi tälläinen kokous on parempi kuin ohje "lue pelaajanvihko ja tee sopiva hahmo". Pöydän ääressä saatiin sovittua yhteisiä pelisääntöjä, muokkauksia ja ylipäätään saavutettiin sama aaltopituus tulevan kampanjan suhteen. En tiedä miksen aiemmin ole tälläisiä pitänyt mutta tästä eteenpäin nämä tulevat pakolliseksi osaksi seikkailupolun tai minkä tahansa muun juonellisen ja pidemmän kampanjan aloitusta.

Jadevaltiasta voisi kuvata tarinapainoisimmaksi seikkailupoluksi koko Paizon tuotannossa. Tarinan keskiössä eivät ole seikkailijat, pelaajien hahmot vaan heidän lisäkseen valokeilan jakaa neljä eph:ta joihin jokaisella hahmolla on jokin side. Tämä tilanne oikeastaan pakotti panostamaan eph:iden pelaamiseen ylipäätään ja olen saanut pelaajilta kiitosta siitä miten eph:t toimivat ja miten ROOLIpelaaminen näkyy pelatessa. Ilolla on myös katsonut miten pelaajat panostavat selvästi normaalia enemmän tapahtumien kuvailuun ja keskenäiseen vuorovaikutukseen. Välillä mietin ollaanko naapurissa kummissaan kun naapurista kuuluu suoraa huutoa toiselta toiselle ja välillä taas naurun hekotusta.

Ylipäätään koko kampanja on pyörähtänyt käyntiin lupaavasti. Jos halutte lukea pelimme tapahtumista niin Mekanismissa kampanja kulkee nimellä Jadevaltias.

Leipingin Talo

Otsikko kertoo suunnittelemani skenaarion nimen ja teeman. Viime keväinen pelimme sai jatkoa, kun kolme seikkailijaa lähti tutkimaan erään hahmon serkun taloa, jonka tämä oli juuri ostanut. Talossa kuului kummia ääniä ja saattoi sielä jotain asuakkin kun talo on ollut vuosia tyhjillään. Lopulta talosta paljastui käärmejumalan kultti, joka selvästi koitti herättää jotain talon perustuksissa. Kuitenkin kultinjohtajan (?) kuolema kadotit koko temppelikompleksin talon alta, estäen tarkemman tutkimuksen hahmojen kerran jo poistuttua sieltä. 

Peli toimi esittelynä yhdelle Saamattomien jäsenelle, joka ei vielä ollut päässyt kokeilemaan mutta myös edelliskevään muistojen herättelyyn. Pelin pohja oli hyvin yksinkertainen: perusidea napattiin Caldwellin Linna-moduulista, kerättiin hieman Cthulhu-viittauksia Yigin muodossa ja pelin edetessä lisäiltiin "Weirdiä" sen mukaan kuin näin tarpeelliseksi. Mustuus, joka loppuvaiheessa ympäröi koko talon, koittaen päästä kosketukseen hahmojen kanssa oli ehkä hienointa ikinä, pelaajat olivat kummissaan. 

Leipingin Talo opetti ja näytti allekirjoittaneelle ainakin yhden asian: jotta peli toimisi ja liikkuisi eteenpäin, kaiken ei tarvitse olla valmiina. Käytännössä ennen peliä olin suunnitellut kartan, muutaman teeman sekä viholliset. Kaiken muun keksin pelatessa ja hyvin toimi. Lamentations on sopivan kevyt jotta voi keskittyä kuvailuun ja muuhun kuin stattiblokkien tutkimiseen. 

Eli Samin kommentista otin vaarin ja hyvin toimi. Oikeastaan kaikki pelaajat kiittelivät pelistä ja toivoivat lisää. 

Lopuksi

Kesän alussa hankin itselleni Arkham Horror-lautapelin täydentämään H.P. Lovecraft novellikokoelmaani (vaikkei noilla juuri muuta yhteistä olekkaan kuin Mythos). Peli on ollut mainio tunnelmapaukku, kolmen pelaajan kanssa peli ei vie edes aivan tolkuttomasti aikaa. Se mikä pelaamisessa on ollut kummallista on se, että ettemme ole hävinneet kertaakaan.. Ehkä Keltainen Kuningas-lisäosa tuo vihdoin tappion meille.

Kaveri hankki äskettäin Diplomacy-lautapelin, joka on aivan loistava. Vaikka kaksinpeliä ei pitkään jaksakkaan, odotan kovasti isomman joukon yhteenottoa ensimmäisen maailmansodan merkeissä. 

Tälläisten aiheiden äärellä siis kesäkuussa. 

Minne katosi viikottainen pelini?

Kevät on ollut monella tapaa erilainen kuin parina aiempana vuonna. Koulusta oli opintoihin liittyvä harjoittelu, joka kesti seitsemän viikkoa, päättäen käytännössä ensimmäisen vuoden Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Harjoittelu olisi mahdollistanut ahkeramman pelaamisen Saamattomien kanssa, koska tulin tekemään harjoittelua kotiseuduille Hämeenkyröön. Hopeinen Sirppi-kampanja eteni kolmen pelikerran verran ennen kuin jumitti kuukaudeksi. Olin lähes kuukauden pelaamatta roolipelejä. Tälläisiä taukoja ei käytännössä ole ollut vuoden 2009 kesäkuun jälkeen, jolloin roolipeliharrastus sai uutta tulta alleen.

Tässä blogipostissa käyn lävitse haasteita siitä, miten montaa peliä pieni peliporukka voi pelata yhtäaikaa.

Kahden kampanjan loukku?

Pidimme huhtikuun alkupuolella Saamattomien pelinjohtoporukalla pienen kahvihetken, jossa mietimme tulevaisuutta Pathfinder- ja muiden kampanjoiden suhteen. Mitä voisimme aloittaa, millä porukalla ja millaisella tahdilla. Hyvin nopeasti esille nousi ongelma, jota voi kutsua kahden kampanjan loukuksi. Jos samoja pelaajia on yhtäaikaa useammassa kampajassa, tulee molempien kampanjoiden aikatauluksesta hyvin vaikeaa ja aikaa vievää. Saamattomien tilannetta vaikeuttamassa on vielä kahden vakiokasvon varusmiespalvelus. 

Nyt jo pyörivät kaksi kampanjaa toimivat rinnakkain kohtuullisesti, lähinnä siksi Hopeisessa Sirpissä pelaajana oleva Ismo johtaa toista kampanjaa ja toinen varusmiehistä on mukana molemmissa peleissä. Näin saadaan luotua tilanne, jossa Hopeinen Sirppi- ja Raatokruunu-kamppiksien pelinjohtajat sopivat tietyt viikonloput omille peleillään ja sitten sovitellaan ko. varusmiehen mukaan toteutuuko suunnitelma. Tämä on toiminut hyvin ja itse olen pitänyt kiinni siitä, ettei Hopeista Sirppiä pelata joka viikonloppu mikä helpottaa suunnittelua.

Kuitenkin ns. arkipelit käytännössä jäivät koska viikonloput olivat jo liian täysiä peleistä. Itselleni tämä ei olisi ollut ongelma, koska illat olivat vapaita ja Hopeista Sirppiä ei pelattu joka viikonloppu. Lähinnä vaikeinta arkena pelaaminen olisi ollut Mikolle, joka johti onnistuneen Dragon Age-kampanjan 2010 alkukesästä. Lukion, harrastusten ja monen pelin yhdistäminen olisi haaste, jonka itse hyvin ymmärrän. 

Kahden tai useamman pitkäkestoisen pelin pelaaminen yhtäaikaa on siis haaste, varsinkin jos haluaa panostaa kaikkiin pelaajana täysillä. Aikataulutus voi myös olla melkoinen haaste.

Haluan tuohon peliin mukaan.. ja tuohon sekä tuohon

Toinen selkeä haaste useamman kamppiksen pyörimiselle on pelaajien omat intressit. Monella saamattomalla on hahmot mietittynä kaikkiin ilmestyneisiin Paizon seikkailupolkuihin, sekä halua pelata näitä kamppiksia. Asenne voi myös olla sellainen, että tällä hahmolla pitää päästä mukaan siihen "ensimmäiseen peluutukseen". Tämä vaikeuttaa pelien aloittamista selkeästi, jos pelaajan aikataulu on muuten hankala.

Keväällä olisimme voineet aloittaa kolmen pelaajan voimin kampanjan mutta emme käytännössä kehdanneet koska arkena pelaaminen sulkisi varusmiespalvelusta suorittavat automaattisesti pois, odottamaan sitä toista peluutusta. Koimme, että tälläinen toimiminen olisi epäreilua vaikkakin kaikkia ei voi aina huomioda. Kuitenkin peliporukkamme yhtenäisyyden kannalta katsottuna on parempi sopia peleistä hieman isommalla porukalla ja koittaa löytää ratkaisu, johon kaikki olisivat tyytyväisiä.

Silti väitän, että suulliset sopimukset ja lupaukset siitä, että joku pelaaja pääsee peliin mukaan "kunhan se alkaa" estää spontaanien pelien aloittamisen. Tässä tarvittaisiin pelinjohtajilta rankkaa linjaa, aikataulu- sekä sitoutumisvaatimukset pelaajilta jotta peli pyörisi tietyllä tahdilla sekä ilmoittautumissysteemin, jossa nopeat syö hitaat. Käytännössä kaveriporukassa, joka on pelannut kolmisen vuotta yhdessä, tämä ei toimi vaan pelit sovitaan niin, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa mukaan pääsemiseen.

Mitäs sitten?

Toisen varusmiehen palvelus päättyy heinäkuussa, samoin monet Saamattomat saavat tietää pääsivätkö he kouluihin ja minne päin Suomea. Heinäkuun alku ratkaisee monen tulevan kampanjan tilanteen. Millaisia pelejä voidaan aloittaa, millaista tahtia niihin voidaan suunnitella ja millä porukalla niitä pelataan. Itselläni on mielessä sekä Liekkien Perintö- ja Kuninkaantekijä-kampankoiden aloittaminen kesän aikana, joten heinäkuu on todella etsikkoaikaa Saamattomien pelaamiselle. Toisaalta heinäkuun alku ei tuo helpotusta nykyisten pelien tilanteelle: Raatokruunulla ja Hopeisella Sirpillä on edelleen yksi pelaaja armeijassa ja erityisesti Hopeinen Sirppi jumittaa kesätöiden ja lomien takia pahasti.

Eli minne viikottainen pelini katosi kevään aikana? Haastavaan viidakkoon, jonka loivat aikataulut, koulu, työt, matkustaminen ja varusmiespalvelus.

Saamattomien sisäinen kemia toiminee kohtuullisesti, vaikka erilaisia käsityksiä pelaamisesta ja sen tavoitteista onkin. Tarkoitukseni olisi tehdä pelityyli-/miksi pelaan-kysely Saamattomien jäsenille, jotta saisin ja saisimme hieman faktaa jokaisen pelaamisesta. Sen tuloksia tulen käsittelemään täälläkin.

Hyvää kesän alkua kaikille.

[SD] Puolessa matkassa polkua..

Viime sunnuntaina tuli pelattua Hopeisen Sirpin kymmenes pelikerta ja samalla pelattiin seikkailupolun kolmas kirja, Maailmanlopun Kaiku loppuun. Kampanja on siis puolessa välissä ainakin kirjojen määrässä ja uskoisin myös, että pelikertojen määrässä. Jotta kamppiksen referointi ei olisi kesän alussa niin hidasta, käyn nyt läpi fiiliksiä kolmesta ensimmäisestä kirjasta. Kaikin puolin olen ollut tyytyväinen peliini ja olen siitä nauttinut. Pelaajien kommenteista päätellen myös he. Pelin tapahtumat löytyvät ensimmäisen linkin takaa, enkä käy niitä tässä merkinnässä lävitse. Merkinnässä on silti pieni spoilerien vaara olemassa.

Muutostyötä
Muutostöistä isoin on ollut konvertoida kaikki seikkailupolun viholliset Dungeons&Dragons 3.5:stä Pathfinderille. Tarinan muuttamiseen ei vielä ole ollut isompia syitä, Toisen Pimeyden alku on vahva hyvä tarina jonka voi vetää sellaisenaan melkein mille tahansa ryhmälle, kuhan premissi on oikea. Vihollisten konvertoiminen on silti ollut hauskaa puuhaa. Pelisysteemi on tullut tutuksi ja hieman ehkä herättelen toiveita siitä, että osaisin systeemin niin hyvin, että kehtaisi ensi vuonna osallistua Paizon RPG Superstar-kilpailuun. Vielä konvertoimistyö on ollut helppoa, alle 10-tasolla pelatessa peli on muutenkin näppärämpää kuin isommoilla tasoilla. Pienien liikkuvien osien määrä kasvaa ja samalla siis työn määrä. Kuitenkin tähän astiseen olen tyytyväinen, konvertoidut viholliset ovat toimineet kuten on pitänyt ja ainakin tiedän tarkasti mitä vihollinen pystyy/mitä se ei pysty tekemään.

Mikäli mielenkiinto heräsi konvertoituja vihollisia kohtaan, pistä kommenttia ja sähköposti johon heitän pdf-tiedoston.

Varjo Taivaalla
Kokonaisuutena arvioin, että tämän kirjan pelautus oli onnistunut. Hieman muutin lähtökohtia, mistä tarinaan lähdettiin mukaan: hahmoja infottiin, että heidän kansansa vihollisia oli kätkeytynyt kaupunkiin ja heidät tulisi etsiä ja tuhota. Muutamien johtolankojen lukuuunottamatta annoin pelaajille hyvin vapaat kädet siihen, miten lähestyvät tehtävänantoa. Lopulta päätyivät sellaiseen ratkaisuun kuin likimain olin olettanut: ollaan toisen epäillyn leivissä ja tutkitaan hänen laskuun toisen epäilen bisneksiä ja samalla tutkitaan "työnantajan" taustat.

Tunnelmallinen kirja kaikin puolin, sopivassa suhteessa salapoliisin työtä, taistelua ja hahmointerraktiota. Hauskinta ehkä pj:n näkökulmasta oli katsella miten "ammattimainen" solu hakee itseään ja kokee pieniä takaiskuja kun aivan ei vielä olla täysin samalla aaltopituudella. Vaikka pelin fiilis onkin "viitta&tikari"-hiippailua niin silti huumoria mahtui tähän kirjaan mukavasti.

Kirjan huippukohta toimi hyvin. Yksi kuollut hahmo, ja karannut vihollinen. Vihollisen luonne ei tullut suurena yllätyksenä kenellekkään, näin aikainen esiintyminen kylläkin. Tämä on ihan ymmärrettävää, varsinkin kun sääntökirjakin tämän vihollisen esittelee parilla kuvalla. Koitappa siinä pitää salaisuutta yllä, että "tätä vihollista ei ole olemassa". Kokonaisuutena hyvin onnistunut opus niin omilla jaloillaan kuin myös Hopeisen Sirpin aloittajana. Pelaajat tykkäsivät ja samoin mie.

Tyhjyyden Lapset
Tähän mennessä pelikertojen määrässä lyhin kirja, tapahtumien pelaamiseen meni vain kaksi pelikertaa. Kirjassa näkyi vahvasti se, miten oman kampanjani asetelma muutti kirjan perusajatusta. Kun muunlaisessa kampanjassa hahmot saattavat tulla tapahtumasaarelle täysin omaa uteliaisuuttaan ja törmätä juonen kannalta merkittäviin vihollisiin, omassa kampanjassani pelaajat metsästivät näitä vihollisia heti alusta asti koska se kuului heille. Kaikki muu saarella oli "ylimääräistä" heidän tehtävänsä kannalta. Tämä nopeutti tapahtumien kulkua jonkin verran.

Tyhjyyden Lapset aloittaa myös sci-fi-fantasian, jota tässä seikkailupolussa on melkoisesti. Pelaajiani tämä ei tuntunut haittaavan, itsekkin koin tällaisen asetelman pelaajana eksoottisena ja kivana vaihteluna. Sci-fi-fantasia ei edes vielä lopu tähän kirjaan, joten kannattaa hakea omien pelaajien kanssa sitä rajaa, missä sci-fi menee jo yli.

Nopea mutta tärkeä osa seikkailupolkua. Pelaajat ymmärtävät, että on kyse jostain suuremmasta ja seuraavassa kirjassa eeppisyyttä nostetaan potenssiin kaksi.

Maailmanlopun Kaiku
Sotateema on ollut itselleni aina vaikea roolipeleissä. Jokaisen yksilön kuvaaminen taistelukentällä luontevasti on itselleni hankalaa ja varsinkin aikaa vievää mutta sitten taas on tylsää ottaa pelaajilta kokonaan sodan kaaoksen kokeminen pois lähettämällä heidät tekemään erikoistehtävää sivussa muusta sodasta. Maailmanlopun Kaiku hoitaa sotateeman hyvin. Sota jakautuu erikoistehtäviin jotka hahmojen on hoidettava mutta samalla tarjoaa hyvät puitteet sille, että saadan sodan kaaosmaisuutta kuvattua.

Ratkaisu on sissisota. Yksi pelaaja totesi, että muistuttaa vahvasti Vietnamin sotaa tuo sodankuvaus, jota tässä osassa on ja ymmärrän kyllä miksi. Erillään toisista toimivat iskuryhmät hyökkäävät useisiin kohteisiin yhtäaikaa, tuhoavat vihollisen ja vetäytyvät hieman taaksepäin. Koen pj:nä onnistuneena sodan kuvaamisessa hyvin, sattumakohtaamis-taulukko ole ahkerassa käytössä ja kummallisuuksia tuli heiteltyä mukaan tasaista tahtia. Jotta pelaaminen ei muutu pelkäksi yksitoikkoiseksi sotimiseksi, näin hyvänä ratkaisuna sen, että pelaajat pääsivät lähes aina yllättämään vihollisen. Homma oli nopeasti ohitse ja pelaajille jäi fiilis, että heidän ammattilaisensa ovat oikeasti ammattilaisia.

Sissisota muuttuu kirjan loppupuolella enemmän selvitymissodaksi kun hahmot päätyvät tasku-ulottuvuuteen pelastamaa vangittua toveriaan. Tähän osaan en ole täysin tyytyväinen kun peliä itse vedin. Ehkä alkoi taisteluväsymys jo näkyä kaikilla tässä kohtaa, johan tätä sotaa oli sodittu neljä pelikertaa. Kuitenkin saimme kirjan omaan eeppiseen päätökseensä, toinen hahmo sai surmansa hetkeä ennen lopputaistelua.

Maailmanlopun Kaiku on hyvä seikkailu, varsinkin jos etsii sota-aiheista seikkailua. Ehdottomasti suosikkini näistä kolmesta juuri tuon sotateemansa vuoksi.

Mitäs sitten?
Puolet on vielä jäljellä. Edessä on monia seikkailuja, käänteitä ja yllätyksiä joita en tietenkään tässä paljasta. Seuraava osa on taas paluu "viitta&tikari"-teeman äärelle, jota odotan innolla tämän hieman taistelupainotteisemman seikkailun jälkeen kun pelaajat pääsevät soveltamaan ja kikkailemaan, olemaan omillaan. Kaiken kaikkiaan Hopeinen Sirppi on ollut viihdyttävää pelaamista, "huonona" pidetty seikkailupolku on näyttänyt itsestään uusia puolia ja pinnan alla muhii nyt paljon uusia juttuja jotka haluan tuoda mukaan tähän kampanjaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että nämä kolme ensimmäistä kirjaa ovat ne osat, joissa ei juuri ole muutettavaa vaan homma toimii jo valmiiksi hyvin. 

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa. Peliraportteja ilmestyy Mekanismiin sitä mukaan kun saamme kampanjaa eteenpäin pelattua. 

Peliuutisia ja muita kuulumisia

Satuin tarkistamaan Green Roninin nettisivut ja vastaan Chris Pramaksen kirjoitus firman suunnitelmista vuodelle 2012. Viime vuonna lupailtiin Dragon Agen 2 boksia ja kerrottiin muuttuneesta markkinointisuunnitelmasta, neljä boksia muuttui kolmeen. Tämän vuotinen ilmoitus ei pidä suurempia yllätyksiä sisällään. En referoi koko uutista, vain osat jotka kiinnostavat minua.

I'll start with a game near and dear to my heart: Dragon Age. We are currently putting together Set 3, which covers levels 11-20 of play. As with Set 2, we'll be doing a public playtest of the Set 3 mechanics (I hear those are all the rage these days!). Will Hindmarch is preparing files for that as we speak, and that should begin by month's end. In the meantime, you can check out the sweet Set 3 cover I've included in this article. We'll be following up Set 3 with another adventure collection called The Deep Roads. This will be similar in format to Blood in Ferelden, but with an underground theme.

Pelitestiä odotan kyllä kovasti, mielenkiintoista nähdä mitä GR keksii viimeiseen Dragon Age boksiinsa laittaa. Odottelen kovasti tätä, vaikka keskimmäistäkään boksia ei olla pöydän ääressä päästy käyttämään. Aiemmalle Dragon AGe kamppiksellemme on tulossa jossain vaiheessa jatkoa, toivottavasti jo talven aikana mutta viimeistään keväällä. Pelaajilla on turhankin paljon kiirettä, ettei peli ole päässyt vielä pyörähtämään käyntiin. Hahmot sentään ollaan saatu kaikille tehtyä. Deep Roads-paketti kuulostaa hyvältä, yksi ikonisimpia paikkoja tälle pelille. Vaikka Originsia pelatessa inhosin Orzammaria, niin Deep Roadseilla juoksentelu sen sijaan oli erittäin mielekästä ja nautittavaa.

This May we'll be releasing "A Game of Thrones Edition" of A Song of Ice and Fire Roleplaying. This takes the existing core rulebook and appends the entirety of the Peril at King's Landing adventure. This will give you all the rules and a full adventure in one glorious 320 page, full color package. We've commissioned a new cover from Michael Komarck that we're expecting any day now. We also replaced a dozen pieces of interior art, and of course we're fixing errata and such.

Noniin, tämä kuulostaa hyvältä. SifRP on kiinnostanut kovasti kirjojen lukemisesta asti mutta on jäänyt hankkimatta, lähinnä siksi että jäisi pyörimään hyllyyn. Nyt kuitenkin tv-sarjan myötä pelikaveritkin tietää mikä Tulen ja Jään Laulu on joten tätä voisi harkita kesäpeliksi. Uusi kansi ja uudistettu sisätaide kuulostaa hyvältä, vaikka itselläni ei ole pelin kannen kanssa ongelmaa ollutkaan. Myös Kuninkaan Satamassa tapahtuva valmisseikkailu kiinnostaa, millaisen lähestymistavan GR ottaa suureen,  uljaaseen ja pintapuolisesta hyvinvoivaan Westeroksen pääkaupunkiin. Lienee vahva ehdokas kevään hankintalistalla tämä peli.

Tammikuun pelailut

Vuoden aloitus on ollut pelien suhteen kohtuullinen. Viime vuonna tähän aikaan pelattiin Karmiinivaltaistuimen Kirousta jo pitkällä mutta 2012 aloitus on ollut vähän leppoisampi. Mitä pelejä on tullut pelattua ja millä fiiliksellä, niistä seuraavaksi.

Hopeinen Sirppi-kampalla on ollut kaksi pelikertaa tämän vuoden puolella, mitä pidän hyvänä tahtina varsinkin kun kamppiksen alusta asti oli sovittu ettei mitään rallivaihdetta löydä silmään vaan noin joka toinen viikko pelattaisiin. Vielä kun yksi pelaajista lähti kuun alussa suorittamaan asepalvelusta, voin olla tyytyväinen tähän tahtiin. Peli on edennyt nopeasti ja kohtuullisen vaivattomasti, marras-joulukuussa oli kuukauden tauko kun joulun alusaika oli hieman kiireinen kaikilla. Kahdeksan pelikertaa ja kampanjan puoliväli alkaa olla jo käsillä. Kampaja on ollut opettavainen kokemus, joka viikkoinen pelaaminen ei ole edellytys sille, että peli liikkuu eteenpäin. Hahmoilla on kampanjassa vahva agenda joka tietenkin helpottaa pelin sisäistä etenemistä. Hopeisen Sirpin pelikertoja odottaa innolla, onhan se tällä hetkellä ainoa peli jota johdan ja siihen haluan panostaa.


Tammikuun puolessa välissä molemmat asepalvelusmiehet olivat kiinni, joten pidimme pelipäiviä ilman heitä. Pöydälle päätyi roolipeliosastolta Keski-Maa Roolipeli, jota Visa lähti pienen suostuttelun jälkeen johtamaan. Teimme hahmot fiilistellen vanhoja, lapsuus ajan pelejä ja lähdimme taas tuttuihin Keski-Maan ympyröihin. Visa johti alkuosiot suomennetusta Rhudaurin Mustamaagi-seikkailusta. Itse olen joskus nuorempana seikkailun lukenut ja jopa osan siitä vetenyt, on mielenkiintoista nähdä miten vanha ICE-moduuli muuttuu Visan käsittelyssä. Vanhat selviytymissäännöt palasivat nopeasti mieleen Pohjolan susia vastaan taistellessa ja oli ihme, ettei kukaan hahmoista menehtynyt puolustaessaan karavaania pedoilta. KERP jatkuu kun muut pelit eivät pääse pyörimään, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.


Viime keväänä tai kesänä tuli aloitettua veljeni johdolla Pathfinder Modules-sarjaan perustuva minikampanja, jota on pelattu tasaiseen tahtiin. Itseni lisäksi pj:n näkösuojaa katselivat Ismo ja Juhani. Olemme kahlanneet Paizon moduuleja aina tasolle 11 asti, koettuna on Price of the Immortality-sarja (Crypt of the Everflame, Masks of the Living God ja City of Golden Death), From Shore to Sea, Realm of the Fellnight Queen, Cult of the Ebon Destroyers ja the Harrowing. Moduulien laatu on ollut pääosin hyvä, muutamia kummallisuuksia on matkaan mahtunut mutta yhtään täydellistä torsoa ei ole eteen tullut. Näitten aikana pelaaja materiaalikin vaihtui kun viestimies Juhanin korvasi Miksa, jonka ensimmäinen moduuli oli Cult of the Ebon Desroyers.

Marras-joulukuussa aloitimme toisilla hahmoilla hieman matalamman tasoisia moduuleita, Aten edelleen johtaessa. Tällä kertaa pelipöytään eksyivät Miksa ja Juhani, eli pääsimme pitkästä aikaa pelaamaan sillä porukalla joka aloitti Riimuvaltian Nousun kesällä 2009. Tällä porukalla olemme kokeneet nyt kolme moduulia, aloitimme the Godsmouth Heresyllä, jossa oma hahmoni potkaisi tyhjää. Moduuli oli hieman tylsähkö luolastoromppaus, jossa viljeltiin paljon viittauksia Riimuherroihin. Tästä jatkettiin Feast of the Ravenmoorilla, joka taas oli erittäin tunnelmakas ja tiivis kauhu-salapoliisipaketti. Viime lauantaina pelasimme aikamme kuluksi vanhemman Flight of the Red Raven-moduulin, joka oli viihdyttävä erämaavaellusseikkailu. Seuraava moduuli lienee helmikuussa ilmestyvä the Midnight Mirrors, jolloin pääsemme viimeistään jatkamaan seikkailjamme. 

Olen myös suunnitellut Star Wars (Saga Edition)-pelin aloittamista jonain viikonloppuna. Pelikaverit ovat vaahtosammuttimen kokoisesta olleet innoissaan Tähtien Sodasta ja ennen joulua ilmestynyt the Old Republic-morppi varmisti kiinnostuksen aihetta kohtaan. Sagan systeemi on miellyttävän tuntuinen, jos jotain peliä pitäisi kutsua D&D 3.75:ksi, se olisi SW Saga Edition. Toinen suunnitteilla olava peli on veljen hankkima Deathwatch, jossa pelaajat pääsevät Warhammer 40k figupelistä tuttujen avaruusmariinien saappaisiin. Kuolema Xenoille, eläköön Keisari! Odotan innolla, että pääsen pelaamaan.

Pääsin myös demottamaan vanhaa rakkauttani, Hell Doradoa tässä kuussa. Peli siirtyi pari vuotta sitten ranskalaiselta firmalta Cipher Studiosille ja viime syksynä saatiin vihdoin englannin kielinen sääntökirja. Olin aivan innoissani pelistä, vaikka viime aikoina figupelit eivät juurikaan ole kiinnostaneet. Tätä herkkua on toivottavasti luvassa lisää, demotukseni herätti mielenkiinnon muissa tovereissa.

Näissä tunnelmissa siis on tammikuu (ja vähän muutkin kuukaudet) menneet. Ensi viikolla jatkuu taas lähiopetus Kauniaisissa, joten ns. lomailu jää taas vähäksi aikaa. Yritän silti pitää blogia elossa.

Vuoden 2011-listaus

Viime vuonna tuli tällainen listaus tehtyä joten lienee sopiva hetki vuoden 2011-listaukselle. Edellisen listauksen lupaus kotikutoisesta kamppiksesta ei toteutunut, lähimmäksi päästiin keväällä Lamentations of Flame Princessin kanssa mutta peli kuivui kasaan kahden pelikerran jälkeen. Katsahdus kuluneeseen vuoteen ja arvonimien jakoa tiedossa.

-Vuoden PC-peli:  Maaliskuussa ilmestynyt Dragon Age II ei yllätä tässä kohtaa, kuitenkin marraskuussa ilmestynyt Batman: Arkham City kisaa tiukasti tästä arvonimestä. Dragon Age viihdytti keväällä ja kesällä kovasti ja Batman on taas joulun pyhien ajan ollut kovassa kulutuksessa (pitäisi ehkä kirjoitella siitä ajatuksia). Kovemman käytön nojalla vuoden PC-peli on Dragon Age II. Suosittelen lämpimästi.

-Vuoden fantasiakirja: Vuosi oli lukemisen kannalta hieman heikko, varsinkin fantasiakirjojen saralla. Positiivisena lukukokemuksena mainittakoon Pathfinder Tales-romaanit, joista tuli kolme luettua syksyn aikana. Näistä oma suosikkini on Plague of Shadows, jonka keskiössä on hyvin tyypillinen seikkailijaryhmä jota entiset toverit ja tapahtumat piinaavat tehtävänsä aikana. (Dance of Dragons odottelee lukijaansa lahjakasassa.)

-Vuoden roolipelikampanja: Pelasin/johdin tänä vuonna vain yhden roolipelikampanjan, heinäkuussa päättyneen Karmiinivaltaistuimen Kirouksen, joka voittaa tämän kategorian suvereenisti. Hyvä kampanja, joka pelattiin kovin tiiviillä aikataululla erinnäisten kiireiden vuoksi. Voisi ehkä sanoa, että tarinaltaan parempi kuin moni muu seikkailupolku mutta viisi pelaajaa ja kiireinen aikataulu söivät tunnelmaa jonkun verran. Odotan, että pääsen johtamaan uudestaan, ns. "2.0-versiot" seikkailupoluista ovat olleet hienoja kokemuksia.

-Vuoden lautapeli: Catan. Tästä ei tarvitse kisata paljoa, ihastuin peliin kesällä kun kaveri toi sen mukanaan Jenkeistä. Nyt joulun jälkeen sain pelin lahjaksi ja nappulat alkavat kulumaan jo käytössä. Muita hyviä pelejä tältä vuodelta: Dominion, Bang! ja Pandemia.

-Vuoden elokuva: Vuosi 2011 oli sikäli merkittävä vuosi elokuvien kannalta, että kävin elokuvissa. Edellisen kerran kävin vuonna 2005 katsomassa Sithin Koston, joten nyt on hieman parempi käsitys tämän vuoden elokuvista. Supersankarileffat olivat vuoden 2011 the juttu mutta en valitse sellaista voittajaksi, vaan Apinoiden Planeetan Synnyn, jonka näin joulunpyhinä. Vaikutun kovasti elokuvasta, taas kerran suosittelen kovasti.

-Vuoden levyjulkaisu: Levyjä en ole ostanut mutta Spotifystä maksan mielelläni musiikin vuoksi. Jätkäjätkien Jatkojatkot sekä AsaMasan Jou jou tuli ostettua mutta esimerkiksi Nightwishin Imaginaerumia on tullut kuunneltua todella paljon. Jaettu vuoden levujylkaisu menee siis Jatkojatkoille ja Imaginaerumille. 

-Vuoden pettymys: Oman uuden vuoden lupauksen rikkominen, Dragon Age RPG-kamppiksemme viivästyminen/alkamattomuus ja yleinen saamattomuus pelien suhteen niin Hämeenkyrössä kuin pk-seudulla.

-Vuoden kohokohta: Ropecon 2011. Mona, Menzer ja koko tapahtuma. Kesän ja koko vuoden kohokohta hyvin helposti. Mitenkähän kauan kestää, että tulee samanlainen Ropecon? Toinen kohokohta oli opiskelujen aloittaminen Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Mielenkiintoinen syksy takana päin, kolme vuotta vielä jäljellä.

Sellainen oli vuosi 2011. Monia hyviä hetkiä mahtui edellisten lisäksi mukaan mutta niiden listaamiseen ei riittäisi koko blogini sisältö. Ensi vuonna voisi oikeasti koittaa pelauttaa jotain muutakin kuin Pathfinderia ja mieluummin enemmän kuin yhden pelikerran verran.

Hyvää uutta 2012  kaikille!

[SD] Alkumietteitä uudesta kampanjasta

Pienoisen tauon jälkeen taas uutta päivitystä blogiin, jottei se vallan kuole. Hiljaisuudelle on syynsä, aloitin viime kuussa koulun käynnin kahden vuoden hiljaiselon jälkeen ja yllättäen se on vienyt aika kokonaisvaltaisesti mukanaan. Tilannetta ei helpottanut muuttaminen uudelle paikkakunnalle ja uuteen elämän rytmiin totuttelu on vienyt aikansa. Roolipelaaminen on ollut tänä aikana hieman jäissä mutta nälkään on tarjottu helpotusta kotopuolessa mutta myös pääkaupunkiseudulla. Isomman projektin tarpeeseen olen aloittamassa uutta Pathfinder-kampanjaa Hämeenkyrön päässä, siitä lisää seuraavaksi. Osa linkeistä sisältää spoilereita, joten pelaajat pysykää kaukana niistä.

Edellisessä merkinnässäni kirjoittelin siitä, että Saamattomien porukka jakaantui kahteen leiriin syksyn pelejä ajatellen. Osa aloitti Haaskakruunu-seikkailupolun Ismon hellässä huomassa kun taas osa jäi ilman kampanjaa, tarkoituksena kuitenkin aloittaa sellainen syksyn aikana. Itse päädyin tuttulle paikalle, pj:n näkösuojan taakse kehittelemään juonia pelaajien päänmenoksi. Kampajaksi valitsin melkein diktaattorimaisesti Toinen Pimeys-/Second Darkness-seikkailupolun (SD), jonka itse koin pelaajana keväällä 2010. En kokenut kampanjaa kovin erityiseksi, sitä onkin sanottu Paizon ainoaksi virheeksi kampanjana (itse en menisi ihan noin pitkälle lausunnossa) mutta esimerkiksi Navdi on vetänyt ilmeisen onnistuneen SD-kampajan. Hänestä ja parista Paizon sivuilta löytyvästä kampajasta mallia ottaen lähden itse johtamaan Toista Pimeyttä.

Tavoitteena on fiksailla kampanjaa toimivammaksi, vähentää väkivallalla tehtäviä ratkaisuja ja tuoda grindaamisen tilalle hieman kinemaattisempaa toimintaa. Myös draamallisia elementtejä koitan tunkea mukaan, kun mahdollisuuksia vain ilmaantuu. Hengeltään kampanjan olisi tarkoitus olla "viitta&tikari"-tyylistä hiippailu ja hämärähommailua. Sankarit toimivat hyvin äärimmäisen haltiajärjestön agentteina, jotka metsästävät kansansa pettureita ja suojelevat sitä vaaroilta. Järjestön traditiot ja säännöt menevät kaiken edelle ja haltia-kansan suojelemiseksi äärimmäisetkin keinot ovat sallittuja. Näistä näkökulmista on myös tarkoitus rikkoa hieman illuusiota haltioista ja näyttää sisältä käsin millaisia ovat haltioiden tavat toimia. Kuten tästä paatoksesta voi päätellä, kampanja pelataan haltia-hahmoilla.

Pelaajia kampanjaan tulee neljä, jo tuttua saamatonta: Visa, Pyry, Ismo ja Mikko (eri Mikko kuin DA-pj Mikko). Kokoonpano on lähes identtinen Riimuvaltian Nousu II-kampanjassa mutta vahvistettuna Ismolla, joka johtaa samalla Haaskakruunua toiselle puoliskolle. Paperilla pelaajaryhmä näyttää hyvältä, uskoisin pelityylien sopivan yhteen toistensa ja oman pelinjohtamistyylini kanssa. Joitain hahmoideoita on tullut jo esille mutta ei kaikilta, joten ne säästykööt toiseen kertaan.

Olen innoissani uudesta kampanjasta, erityisesti siksi että pääsen rakentamaan Toisen Pimeyden uudestaan, muokkaamaan valmista tarinaa paremmaksi omien mieltymysteni mukaan. Se on haaste, koska paremman ratkaisun löytäminen ei aina ole helppoa, kun paremmuus on kovin subjektiivista, mutta haasteena tämä on mainio. Joku voisi kysyä, miksi haluan johtaa kampanjan jonka olen pelannut ja miksi en johda jotain muuta kampanjaa joita hyllyssäni on. Vastaus lienee se juuri se, että haluan kokeilla miten kampanjan muokkaaminen onnistuu. Onko vielä luovuutta jäljellä ihan suunnittelupöydälle asti vai rajoittuuko se improamiseen kesken peliä. Seikkailujen kirjoittaminen on ollut itselleni vaikein osa pelinjohtamista, joten tälläinen muokkaamis- ja parantelutyö on hyvää harjoitusta tälle vajeelleni.

Tälläisillä aatoksilla olen aloittelemassa ensi viikonloppuna kampanjaa, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Saamattomaan tapaamme pelaajat eivät ole olleet niin aktiivisia (tähän mennessä) kuin olen toivonut mutta se on täysin peliporukkamme hengen mukaista. Tällä hetkellä mietin mihin kirjaan kampanjan tapahtumat, Mekanismin wikissä on jo kolme Toinen Pimeys-lokia mutta ehkä sinne yksi vielä mahtuu. Toinen vaihtoehto olisi pitää pelipäiväkirjaa Saamattomien omalla foorumilla jolloin se tosin jäisi muilta uteliailta salatuksi. (Saamattomat hylkäsivät Facebookin tukikohtanaan kun keskustelualueet katosivat ryhmiltä).

Näillä aatoksilla, Blue_Hill.