Miten siisti peli on Dragon Age II? [arvostelu]

Kuun alussa EA ja Bioware saivat ulos jo pitkään hehkutellun Dragon Age II-pelinsä ja pakkohan se oli hankkia samantien ja aloittaa pelaaminen. Fiilikset olivat etukäteen hieman kaksijakoiset, oli siistiä saada jatkoa Originsille josta pidin kovasti mutta saavuttaisiko toinen osa ensimmäisen fiilistä ja olisiko tämä vain toisinto yhden sankarin kasvusta ryysyistä suuruuteen? Vielä kun traileri esitteli sarvipäisiä Qunareja niin innostuksen seassa oli myös pientä jännittyneisyyttä pelin onnistumisesta. Onneksi voin rehellisesti todeta, että pelot olivat turhia ja Dragon Age II, huolimatta pienistä vioistaan on erinomainen hankinta.

Koitan pitää arvosteluni puhtaana isoista juonipaljastuksista. Origins-pelistä tulee myös mahdollisia spoilereita ja kyseisen pelin tuntemisesta on iloa tätä lukiessa.


Dragon Age II lähtee mielenkiintoisesta asetelmasta, tarina ei tapahdu reaaliajassa vaan jo ensimmäisessä videodialogissa tarinankertoja, Varric-kääpiö, viittailee miten asiat ovat nyt päin persettä ja kuulustelija haluaa kuulla Varricilta missä Champion, eli päähenkilö mahtaa luurata. Lopulta Varric aloittaa tarinan aivan alusta, miten Hawkesta tuli Champion. Paljon mielenkiintoisempi aloitus kuin Originsissa, olin myyty jo tässä kohtaa. Tarina tekee varsinkin alkupuolella muutamia viittauksia Originsin tapahtumiin, sillä onhan sankarimme kotoisin Fereldenistä mutta lähtee maanpakoon Kirkwallin kaupunkiin enonsa hoiviin perheensä kanssa. Kaupunki toimiikin sitten näyttämönä tarinalle, sieltä ei poistuta lähimetsiä ja -luolia kauemmaksi. Hawke aloittaa uuden elämän Kirkwallissa ja sotkeutuu (pelaajan valintojen mukaisesti totta kai) kaupungin asioihin.

Iso juoni on mainio ja ennen kaikkea hyvin salattu. Originsissa tajusi parin tunnin pelaamisen jälkeen miten loppu peli tulee menemään mutta tässä juoni tekee melkoisia mutkia ja käänteitä riittää aivan loppumetreille asti. Parasta on kuitenkin se, että ns. pikkuquestit ei kaikki ole tarjolla vain ajankuluksi vaan osa tuo uusia käänteitä juoneen, osa jopa hyvin isoja käänteitä jotka laittaa pohtimaan että jos lopputuloksen olisi voinut arvata ei olisi edes aloittanut. Totta kai Hawken kaverien tehtävät ovat mukana ja tällä kertaa näistäkin osa liittyy suoraa juoneen hyvinkin kriittisesti. Kaverien arvostukset voivat avata uusia mahdollisuuksia mutta sen saaminen on vaikeampaa, koska Originsin lahjat on lempattu suolle (mikä on hyvä juttu) ja tilalle on tulleet spesifimmät esineet jotka voi vaikuttaa arvostukseen. Näin ei aina käy, koska eräskin miekkailija kieltäytyi lahjamiekasta koska ei arvostanut Hawkea riittävästi. Juoni siis on mielestäni paljon parempi kuin Originsissa ja langanpäät kyllä kasataan loppussa, että ei jää ihmettelemään mikäs jonkin käänteen merkitys oli.

Peli on hyvin kaunis katsella, niin hahmoihin kuin maisemiin on panostettu mukavasti. Taisi olla Pelaaja-lehden arvostelu, jossa Kirkwallin värimaailmaa pidettiin tylsänä ja yksitoikkoisena. Aivan näin asia ei kuitenkaan ole, kaupungin eri osat ovat hyvinkin eri värisiä mikä luo mukavan kontrastin jo muutenkin jakautuneeseen kaupunkiin. Se mikä itseä eniten pelissä risoi alkuun oli se miten tehtävissä pyöritettiin täysin samoja karttoja tehtävästä toiseen. Kaupungin varastoihin taisi olla jopa kaksi pohjaa, luonnonluoliin yksi. Näiden päälle sitten maanalaisen kaupungin kartta, joka juostiin aina päästä päähän mutta välillä aloituspäätä vaihdettiin. Varasto ja luolakartoissa on välillä rajoitettu etenemistä (ts. ovia ei saa auki) mutta nämä alueet näkyvät silti kartassa. Tämä on oikeastaan ainoa miinus minkä pelistä ensimmäisellä läpipeluulla löysin. Taistelut ovat näyttäviä, hieman konsolipelimäisempää loikkimista ja juoksentelua mutta ei niin pahaa, että olisi häirinnyt pelaamista.

Pelikokemuksena Dragon Age II oli parasta pitkään aikaan. Peli juurrutti koneen äärelle pitkiksi ajoiksi ja aina oli janoa jatkaa vieläkin pidemmälle. Pelasin tämän lävitse kuudessä päivässä, n. 32 tuntia pelaamista on vähemmän kuin mitä peli pitää sisällään (joidenkin lähteiden mukaan n. 40 tuntia) mutta monta tuntia enemmän kuin käytin Originsin pelaamiseen. Muutokset ovat joillakin pelin osa-alueilla olleet merkittäviä ( esim. taistelujen näyttävyys) mutta perusajatukseltaan peli on silti selvästi Originsin jatkaja. Eräälle kaverilel totesinkin kun Dragon Agesta puhuimme, että Awakening kannattaa hypätä ylitse suoraa kakkoseen, vaikka Awakening-peliin tehdään muutamia viittauksia. Erityismaininta pitää antaa juuri näille viittauksille Originsiin. Pelin alussa saa valita mikä on uuden pelin historia, kolme valmista vaihtoehtoa sille mitä Originsissa tapahtui tai voit ladata oman Origins-hahmosi seikkailut taustalle. Pelissä tulee aina välillä viittauksia "Fereldenin Sankariin" tai "Wardeniin" mikä nosti omaa fiilistä pelissä. Myöskin Originsista tuttujen hahmojen vierailut Dragon Age II:sessa ovat suurta hupia.

Kouluarvosanoilla Dragon Age II on joko 9.5 tai 10-, miten pahana juttuna pitää kierrätettyjä karttoja. Muuta vikaa en tästä alkuvuoden timantista löytänyt tällä läpipeluulla. Yllätti odotukseni komeasti ja tämän vuodet muut pelit saavat kyllä tehdä raskaan päivätyön jos haluavat tämän päihittää.


 
Niin ja sarvipäiset Qunarit eivät olleet sellainen maailmanloppu kuin pelkäsin. I'm fine with them.