Viime vuoden puolella mainitsin, että tarkoitus on aloittaa uusi Pathfinder-kampanja ja vuoden viimeisinä päivinä se sitten pyörähti käyntiin. Paizon julkaisemaa Curse of the Crimson Throne-kampanjaa on pelattu nyt viisi pelikertaa ja kampanja pyörii peliporukassa suoralla käännöksellä, Karmiinivaltaistuimen Kirous (KVK). Pelaajia on pöydän ääressä oma henkilökohtainen ennätykseni, viisi Peliporukka Saamattomien jäsentä aloitti kampanjan ja kuudennen piti tulla mukaan mutta jäi pois aikatauluksen vuoksi. Pelikertoja pitäisi saada vähintään yksi viikossa, koska haluaisin saada kampanjan loppuun ennen kuin kaksi pelaajista lähtee armeijaan ensi kesänä.
Kampajassa on siis viisi pelaajaa ja ehkä lyhyt kuvaus hahmoista voisi olla paikallaan. Atte (Laiskanlinnan Vallihauta) sai hahmoideansa jo aikoja sitten, johtuen siitä että sai pelaajanvihkon käsiinsä ensimmäisenä. Ideana oli väärinymmärretty lääkäri, joka parantaa kotikutoisilla keinoilla. Tästä idea kehittyi lopulta Ocham Puoskari, joka sai kenkää paikallisesta velhojen Akatemiasta ja tästä murtuneena on hieman enemmän sekaisin kuin lääkärin tulisi olla. Sääntöpohjana toimii velho, tarkemmin nekromanttikko. Juhani (ensimmäisen Riimuvaltias-kampiksen sekä Varkaiden Neuvoston pelaaja) taas halusi pelata barbaaria, joka pj:n näkökulmasta sopii loistavasti tähän kampanjaan. Shoanti-kansa on ajettu pois kotiseuduiltaan vuosisatoja sitten sivistyksen tieltä ja tästä kulttuuripohjasta lähtöisin oleva Adolamin Vartija on päätynyt Korvosan kaupunkiin tutustumaan kaupunkilaisiin.
Pyry (toisen Riimuvaltias-kampiksen pelaaja) sai idean bardista, joka suosisi kaksintaistelua eli klassista säilän heiluttelua. Tietäen mitä kampanja sisältäisi annoin erittäin ison suostumukseni tälläiselle hahmolle. Faenor, nuoruudestaan huolimatta on kokenut jo huumeiden väärinkäyttöä ja niistä irti pääsemisen ja on nyt matkalla kohti huumeetonta elämää (viinaa kuluu silti). Ismo (Varkaiden Neuvoston pelaaja) halusi päästä kokeilemaan pappi-hahmon pelaamista ja näin "oikean" parantajan paikka oli täytetty. Yllättäen Ismo valitsi kuitenkin hahmon roduksi kääpiön, joka loi hyvää vaihtelua muuten ihmispainotteiseen ryhmään. Ragnar Raudanrikkoja on kääpiökaupungista karkoitettu kauppias, joka löysi Abadarin uskon uudessa kodissaan. Lain ja järjestyksen valvoja muuten aika vapaamielisessä ryhmässä. Visa (toisen Riimuvaltias-kampiksen pelaaja) pyöritteli montaa hahmoideaa muttei ollut päästä mihinkään tulokseen kunnes sodanoraakkeli Mevanthalyn Dagethos Tugathalion vei voiton muista ideoista (nimi on tuttavallisemmin Thalyn). Thalynillä on historiaa taistelusta ja suojelusta ja onkin viimeiset 20 vuotta asunut Korvosassa haltiasuurlähettilään henkivartijana. Ryhmän ainoa naishahmo.
Tälläisellä ryhmällä ollaan siis liikenteessä ja peliä pelailtu. Myöhemmin kirjoittelen arviota seikkailusta sen edetessä mutta tämä olkoon jonkinlainen avaus kamppikselle täällä blogipuolella.
Kampanjan tapahtumista voi lukea Paizon keskustelufoorumilta löytyvästä keskustelusta: Blue_Hill's CotCT Campaign. Spoilereita on totta kai tämänkin seikkailupolun tiimoilta luvassa, että jos aiot tätä polkua joskus pelaajana koluta niin älä pilaa iloasi lukemalla linkin takaisia turinointeja.
Nuo Paizon Adventure pathit vaikuttaa kyllä aika mielenkiintoisilta. Pitäisi päästä itsekin joskus kokeilemaan - esimerkiksi Kingmaker vaikuttaa päheältä.
VastaaPoistaMeidän Threads of Sanity -kampanja vaihtui 4-edikasta 3.5:een. Yritin pitää palopuheen Pathfinderin puolesta, mutta enemmistöääni meni 3.5:lle. Nooh, on sekin ihan kiva peli, vaikka Pathfinderin jälkeen se vaikuttaa jotenkin... kankealta (esimerkiksi multi-classista rangaistaan 3.5:ssa, kun taas Pathfinderissä palkitaan Favored Classin seuraamisesta, taitpisteiden jako ja taitojen määrä on Pathfinderissa parempi, samoin itse hahmoluokat on mielenkiintoisempia Pathfinderissä).
Voin suositella mitä vain kokonaan ilmestynyttä Adventure Pathia, jonkinlainen kokemus on niistä kaikista. Ensin miettii millaista peliä haluaa johtaa/kaverit haluaa pelata ja sitten vetää. Kingmaker on kyllä päheä (hyllyssä, luettuna), oli toinen vaihtoehto Karmiinivaltaistuimen Kiroukselle.
VastaaPoistaMun käsitys 3.5 on se, että siinä just kannattaa multi-classata, ainakin jos on lisäkirjoja käyrössä koska sillä saa "toimivamman"/tehokkaamaan hahmon. Inhoan tuota ajattelutapaa ja koittanut sitä kitkeä omista pelaajista pois. Lukemani perusteella 3.5 on kuitenkin mukavampi kuin 4-edikka.
"Mun käsitys 3.5 on se, että siinä just kannattaa multi-classata, ainakin jos on lisäkirjoja käyrössä koska sillä saa "toimivamman"/tehokkaamaan hahmon."
VastaaPoistaVoi olla toisaalta noin, joo. Lähinnä tarkoitinkin multi-classista "rankaisemisella" kokemukseen tulevaa miinusta, jos ei ota tasoja favored classissa - eli 3.5:ssa keppiä jos ei pysy lähellä "lempiluoklaa", kun taas Pathfinder tarjoaa samanlaisessa tilanteessa porkkanaa.
Mitä tulee sääntötekniseen tehokkuuteen... noh, minä en ajattele niin, vaan näen multi-classaamisen eräänlaisena "elämänpolkuna" - seikkailujen myötä tapahtuvana kehityksenä. Eräs hahmoni esimerkiksi aloitti soturina (Fighter), joka oli hyvä luonnossa liikkumaan (otin jonkun featin*, jolla sain Survivalin class-skilliksi), mutta myöhemmin hahmosta alkoi kehittyä mannunvartija (Ranger), jolloin meni Survival-featti "hukkaan", mutta hahmon "elämänpolku" kulki tyydyttävästi. En tiedä oliko tuo ihan tyhmästi tehty ja oliko esimerkki edes kovin hyvä, mutta tuommoisesta mä saan fiilikseni pelatessa.
*En muista, oliko tämä joku PJ:n rukaama featti, vai oikein virallinen... eniveis.
En tiedä, kai sitä tulee joskus vähän numeroitakin katseltua ja arvioitua, että mikä olisi järkevää valita.
Mitä tulee paremmuuteen, niin ainakin 3.5 on tutumpi. Mailimäärät vaihtelee niin kovasti noissa "hyvä peli"-asioissa.
Ymmärrän tuon elämänpolku-ajattelun. Riimuvaltias-kampanjassa yksi pelaajista pelasi hyvin tuohon tyyliin: ensin soturina aloittanut puoliörkki nappasi tason samoojaa pitkän metsäilyosuuden jälkeen ja lopulta näiden päälle vielä kaksi tasoa barbaaria erinäisten sattumien johdosta.
VastaaPoistaEn tiedä kuulostiko vastaukseni kovin power gamer-meiningiltä mutta koitan aina itse pelatessa päästä mieluummin "siistiin" vaihtoehtoon kuin "tehokkaaseen". Peliporukassa monella ajattelu on, että tehokas=siisti mutta itse en allekirjoita tätä. Kukin menkööt tyylillään, olkoonkin että erot tyyleissä voivat johtaa ongelmiin. Niskakarvat nousevat pystyyn kun joku pelaajistani kysyy "onko tää sallittua.."
Ainakaan minä en vetänyt johtopäätöksiä teidän pelityylistä suuntaan tahi toiseen. :)
VastaaPoistaEi minullakaan kyllä hirveästi riitä kärsivällisyyttä hahmon ylenmääräiselle optimoinnille ja jokaisen mahdollisen edun löytämiselle "buildista".