Uuden aallon aloittaja, Pathfinder RPG

Roolipelit väistyivät sivummalle ala- ja yläasteen vaihteessa eli tuossa 2000-luvun alussa. Vaikka välillä tuli  sekalaisesti pelailtua Kerpiä niin miniatyyripelit (ts. Warhammer Fantasy Battle) veivät harrastusajan roolipeleiltä. Yrityksiä elvyttää vanhaa harrastusta ei juurikaan ollut, lukuunottamatta mainiota Twilight: 2000-kamppista joka jatkuu edelleen satunnaisella aikataululla mutta tämä ei silti aloittanut uutta tulemista vaan toimi vain ensiapuana. Kuitenkin itse olin edelleen kiinnostunut vetämään pelejä ja odotin vain sitä lähtölaukausta ostamalla erilaisia pelejä hyllyyn. WoD ei napannut muita, Heimot kyllä inspiroi mutta ei myöskään herättänyt kauheaa kiinnostusta, Cyberpunk 2020 koki myös vähän saman. Voi olla etten "kaupannut" pelejäni kovin hyvin mutta kesällä 2009 eli kun lukio oli onnellisesti takana päin, saatiin se ensi askel.

Olin seurannut Pathfinderin syntymistä mielenkiinnolla jo pitkään ja olin hankkinut kehujen perusteella Rise of the Runelords-seikkailupolun ja tsekkaillut sen lävitse. "Nättiä settiä", olivat ajatukset kirjoista. Kun keväällä 2009 eräs kaverini totesi, että olisi hauskaa pelata taas roolipeliä (kaveri oli kerran aiemmin koittanut roolipelaamista) niin löin hänelle pelaajan opasvihkon kouraan ja otin toiseen paikkakuntalaiseen kaveripelaajaan yhteyttä. Veli oli totta kai mukana eli peliporukka oli kasassa, samoin itselleni se vaikein osa, eli seikkailu. Riimuherrojen Nousu-kamppis starttasi kesäkuussa ja kesti tammikuuhun. Roolipelaamisen riemua, niin vanhojen aikojen muistoksi kuin myös uuden ajan alkamisen merkiksi. Toinen Riimuherrojen Nousu-kamppis alkoi  lokakuussa ja pyörii edelleen edettyään jo yli puolen välin. Pathfinderin merkitsemällä tiellä on nyt uuden aallon aikana pelattu kahden vuoden tauon jälkeen Twilightia ja Dragon Age RPG:tä, sekä uudet pelinjohtajat ovat kokeilleet siipiään. Toinen Pimeys-kamppiksen veti veljeni ja Dragon Age RPG pyörii toisen ensimmäisen kamppiksen pelaaajan vetämänä.

Pathfinder oli helppo tapa avata taas roolipelaaminen omassa porukassa. Ensinnäkin kun oma tyylini pj:nä on se, että mekaniikka käytetään vain kun tarvetta sille niin pelaajat pääsivät oikeasti roolipelaamaan pitkästä aikaa. Myös kampanjan hyvä taso piti mielenkiintoa yllä. Homman ratkaisi se, että en voinut kesällä lähteä armeijaan joten peliä pystyttiin jatkamaan tauotta läpi syksyn ja tästä jäi polte saada lisää. Myös toisen kamppiksen aloittaminen toisen porukan kanssa takasi Pathfinderille hyvän tulevaisuuden peliporukkassamme. Kerpin aikaiset taulukkoselaamiset olivat myös historiaa, peli oli notkeaa ja sujuvaa suurimmilta osin. Vaikka d20-systeemeissä on aina ongelmia niin Pathfinderissa ongelmat eivät ole koko peliä kaatavia ja kun pelaajat oppivat perusmekaniikan niin peli on hyvin pitkälle nopea tempoista. Vasta myöhemmillä tasoilla peli hidastuu itseäni häiritseväksi, kun hahmoilla alkaa olla ominaisuuksia, loitsuja ja kykyjä A4:sen verran.


Pathfinderin viitoittamalla tiellä jatketaan tulevaisuudessakin, sillä Paizon fanipoikana olen totta kai ostanut muita seikkailupolkuja niiden ilmestyttyä, aikaa on taas kerran vähemmän kuin pelejä vedettäväksi. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen päästään seuraavan seikkailupolun kimppuun.