sunnuntai 30. tammikuuta 2011

ENOC ja Operaatio Eisenberg [peliraportti]

Aiemmin kuluneella viikolla laitoin Peliporukka Saamattomien Facebook-sivulle ehdotuksen, että jos Pathfinderia ei jostain syystä päästäisi yhden tai kahden ihmisen kiireiden vuoksi pelaamaan niin pelattaisiin jollakin sakilla jotain peliä korvaavana toimintana. Itsellä on hylly täynnä pelejä mutta pelaajien aika ei riitä useampaan pitkään kamppikseen joten ne ovat lähinnä pölyttyneet hyllyssään. Onneksi peleistä useampi on sen verran tuttu, että voin napata pelin hyllystä ja pelauttaa sitä ilman suurempia valmisteluja. Ja mitenkäs sattuikaan, että heti samalla viikolla Pathfinder-sessio peruuntui yhden pelaajan sairastuttua. Kahden päivän varoitusajalla olisi voinut taikoa jotain muutakin pelattavaksi kuin ENOC:ia mutta halua löytyi tämän kokeiluun pelaajien suunnalta, joten agentti-meininkiä lähdettiin pelailemaan kolmen pelaajan voimin.

Miten se sitten sujui?

Alkuun selostin pelaajilleni (Atte, Juhani ja Pyry, blogiani seuranneet voivat jo tunnistaa nimet) miten ENOC:in maailma erosi omastamme: henkiolentoja, hirviöitä, salaseuroja ja ylilluonnollisia ilmiöitä. ENOC on järjestö joka tutkii näitä ilmiöitä ja suojelee ihmiskuntaa niiltä. Tämä kuvaus riitti maailmasta hyvin pelaajilleni ja sainkin sitten keskittyä pelityylin selostamiseen. Onnekseni pelaajat olivat agenttileffansa nähneet ja pääsivät ainakin ajatustasolla sinuiksi sen kanssa, millaista toimintaa olisi luvassa. Noppaa heitettäisiin kun olisi tarve mutta pitkälle pääsisi jo pelkällä kuvailulla ja kertomalla mitä yrittää. Jäkikäteen katsottuna Atte ja Pyry olivat lähempänä sitä meininkiä, josta puhuin ennen peliä. Juhanilla hieman tulivat vielä Pathfinderin taktikoinnit kartan kanssa alitajunnasta, varsinkin pelin loppupuolella mutta ei mitään peliä kaatavaa, hieman hidastavaa kun luonnoskartasta koitettiin hakea yhteistä säveltä etäisyyksien ja muun suhteen.

Olin tulostanut pelin valmishahmot ajansäästämiseksi ja kirjoittanut roolien erikoiskyvyt erillisille lapuille, josta pelaajat voisivat nopeasti katsoa mitä heidän hahmonsa osaisivat. Juhani valitsi itselleen Metsästäjän, jonka sukupuoli vaihtui mieheksi ja kansallisuus venäläiseksi. Valinta ei yllättänyt juurikaan, uskoin hirviöidenmetsästäjän olevan hänen valintansa aivan alusta asti. Atte, jolla oli eniten taustatietoa pelistä, nappasi Manaajan, Isä Daniel Martinezin, koska diggaili roolin ideaa ja halusi koettaa uskonnollista hahmoa. Pyry pohti useamman roolin välillä mutta lopulta päätyi minut yllättävään vaihtoehtoon, Tutkija Edward Blackiin.

Peli seurasi hyvin pitkälle valmista juonta ilman suurempia yllätyksiä. Operaatio Eisenberg hyvä seikkailu, tarjosi monenlaista puuhaa agenteille. Kolmen agentin ryhmä kärsi hieman taitojen puutteesta (matkassa ei ollut kunnon tietokonespesialistia, eikä meediota joista olisi ollut iloa useammassa kohtaa) mutta toimintaleffojen henkeä seuraten agentit onnistuivat hyvin usein tehtävissä joihin heillä ei ollut koulutusta. En selitä seikkailun juonta kovin tarkasti tässä raportissa koska peli seurasi valmista materiaalia lähes pilkun tarkasti.


Tarina tarjosi useita hetkiä elokuvamaiseen toimintaan mutta pelaajilla meni hetki sisäistää tämä. Kaksi ensimmäistä tappelua oli pienoista seisoskelua ja ammuskelua mutta kun aloitettiin seikkailun loppusuora niin hieman jo tälläistä elokuvista tuttua meininkiä. Manaaja hypähteli hopeaveitsiensä kanssa viiltäen vihollisten kurkkuja auki korvasta korvaan, yhdeltä raukalta taisi räjähtävän vahingon tuloksena tipahtaa pää harteilta. Ehdottomasti siistein kohta oli syöksy kohti pyrokineetikkoa, joka seuraavassa hetkessä hukutti Manaajan liekkimeren keskelle. Metsästäjä ja Tutkija pysyivät hyvin pitkälle tuliaseiden käytössä mutta muutamia siistejä temppuja nähtiin myös tältä suunnalta. Loppukahassa oli tulla useampaa agenttia kuonoon ja pahasti mutta kohtalo-pisteiden avulla kaikki selvisivät lähes ehjinä kotiin. Tehtävä saatiin suoritettua vaikka jotain isoa räjähti taivaan tuuliin ja artefakti päätyi teille tietämättömille.


Systeemi toimii mukavan yksinkertaisesti. Pelaajat pääsivät hommaan heti kiinni ja ilman pidempää oppituntia saatiin peli liikkumaan nopeasti. Taistelussa pidin luonnoskarttaa, johon viholliset ja agentit oli merkkattu jollain symbolilla ja nuolilla kuvattiin liikettä. Uskoin tästä olevan hyötyä koska kaikki pelaajat olivat tottuneet Pathfinderia pelatessa ruudukko+pelimerkit tapaan. Hieman riisutumpi versio tästä, joka piti hyvin pääpainon kuvailussa. Mittakaavaa en missään vaiheessa antanut kartoille, koska nitä ei seikkailussakaan ollut ja tarkat etäisyydet eivät kuulu tälläiseen peliin. Aseilla oli sen verran hyvät kantamat, että tulkinta vaikeuksia ei ollut juurikaan. Harvoin agentti halusi liikkua kolmen metrin päähän vihollisesta helpomman osuman toivossa.


Kranaatit sitten tuottivatkin hieman enemmän päänvaivaa pelatessa. Tainnutuskranaatin 5 metrin alue oli kohtuu helppo katsoa ("toi saa +2 väistöön kun on vähän siin ja siin että onko se nyt vaikutusalueella vai ei") mutta supertehokas sirpalekranaatti 10 metrin alueella olikin kiperämpi tapaus. Kavereita ei olisi haluttu jättää alueelle mutta kaikki viholliset olisi ollut kiva saada mukaan. Kranaattien tehojen perusteella en ihmettele miksi Asemiehellä on vain yksi sirpalekranaatti vakiona matkassa. Yksi tai kaksi hyvin sijoitettua sirpalekranaattia olisi tehnyt loppukohtaamisesta hyvin lyhyen ja antiklimaattisen, ainakin näin teoreettisella tasolla.


Pelaajilta tuli kiitosta pelistä. Vastasi kuulemma odotuksia ja tarjosi mukavaa vaihtelua fantasialle. Pelin tyyli tuntui sopivan kaikille pelaajille hyvin. Seuraava kysymys olikin, että koska ENOC:ia saataisiin pelata lisää. Saa nähdä koska sellainen hetki tulee mutta myönnettävä on, että nautin itsekkin pelistä sen verran, että jatkoa on luvassa kunhan saan seuraavan Operaation suunniteltua. Onnistunut pelikerta täysin uutta peliä kolmella hyvin erilaiselle pelaajalle.

7 kommenttia:

  1. Vitsit, pitkään pitänyt tuo ENOC kanssa ostaa, mutta jotenkin se aina jää ostamatta...

    VastaaPoista
  2. Omaan hyllyyn ENOC tarttui Ropeconissa -09 mutta pelauttaminen on vähän jäänyt, vaikka diggailin kyllä pelistä heti ensilukemalta. Liikaa Paizoa selkestä meitsille ko pitää odottaa kaverien sairastumista, että voi jotain uutta koettaa. :P

    VastaaPoista
  3. Kiintoisa peliraportti. On kait se uskottava, että oikeissa käsissä ENOC toimii. Olisikohan se ollut Ruotsalaisen Wille, joka myös kehui pelin toimivuutta suoraan pelipöydässä luettuna.

    Minusta se skenaario vaikutti uskomattomalta putkijuoksulta, jossa ei tarjottu neuvoja sen varalle, että pelaajat eivät löydäkään ratkaisevia johtolankoja (so. onnistu etsintä-heitoissa). Tuliko teille tämän kanssa ongelmia? Jos tuli, miten ratkaisitte ne?

    VastaaPoista
  4. Hyvä jos raportti miellytti, koitin pitää fokuksen muussa kuin itse pelin tapahtumissa. Itse en ole sitä pj-tyyppiä joka johtaa mitään ilman valmistelua mutta ENOC on niistä harvoista joita olisi voinut johtaa siltä istumalta kun olin sen lukenut.

    Hieman putkijuoksumainenhan tuo on, ainakin kirjoitettuna mutta pelipöydässä tuo sitten meillä muuttui vähemmän putkeksi. Pelaajat tekivät valintoja, enkä tuputtanut mitään ratkaisua enempää kuin muita. Ainoa oli eräs aave seikkailun loppupuolella. Itse otin sen linjan, että kaikkia vinkkejä he eivät löydä kuitenkaan (Näkijän ja Teknikon puute) joten alentelin joitain testivaikeuksia viiteen, jotta peli ei junnaisi paikallaan ja se agenttileffojen meininki pysyisi yllä. Vielä kun pelaajien nopat olivat tulessa kyky-testeissä (Tutkija heitti pääsääntöisesti yli seiskaa nopasta)niin ongelmia ei syntynyt.

    Se mikä jäi tuohon merkintään laittamatta oli se, että meillä Operaatio Eisenbergin pelaaminen vei n. 6.5 tuntia mikä on hieman yli kirjan antaman ajan. Ihan näin huomiona.

    VastaaPoista
  5. Siinä taas yksi pelisysteemi "jota pitäisi kokeilla". Pelikertojen harvuus kun on tosiasia ja kun on tahto pelata mahdollisimman tiiviisti aina tiettyjä kampanjoita niin aika on kortilla. Varteenotettava ongelma sellaisille henkilöille jotka täyttävät täyttämisen ilosta roolipelihyllyä. :)

    VastaaPoista
  6. Yeah, ropehyllyn täyttäminen on kyllä nastaa puuhaa vaikka myöhemmin sitten pohdituttaa, etät tuleekohan tätäkään koskaan pelattua. ENOC ainakin täytti roolinsa nopeana sijaispelinä joten en ajatellut luopua harrastuksestani. ;) Vuoren Velho ja Spirit of the Century olisivat ehkä seuraavat hankinnat, molemmat kiehtovat omalla tavallaan.

    VastaaPoista
  7. Hienoa luettavaa pojat ja tytöt. ENOC tulee saamaan jatkoa tulevaisuudessa operaatiokirjan muodossa.

    Ensi RopeConissa tarjolla upouusi ja kiiltävä RTP-peli, joka luonnollisesti käyttää samaa pelisysteemiä kuin ENOC.

    Samuli of Ironspine

    VastaaPoista