Varkaiden Neuvostoa pelaamassa, osa 2

Kampanja on edennyt jo viimeiseen kirjaansa mutta tässä merkinnässä keskityn osiin kolme ja neljä. Varkaiden Neuvosto on parantunut vanhetessaan ja ehdottomat huippukohdat ovat tulleet kahden ensimmäisen osan jälkeen olkoonkin, että pelaajien kasvaminen kampanjan aikana on vaikuttanut vahvasti fiilikseen koko kampanjasta. "Mitä Lepää Tuhkassa" ja "Infernaalinen Ilmiö" ovat vahvoja jopa yksin seistessään mutta osana kamppista erittäin hyviä tunnelma paukkuja.

"Mitä Lepää Tuhkassa" jatkaa samaa tapahtumaketjua johon "Kuusiosainen Koitos" jätti tarinan. Vahva linkki tarinassa mahdollisti jopa sen, että vaihdoksen kirjojen välillä olisi voinut piilottaa kokonaan, mistä kirjoitin jo edellisessä Varkaiden Neuvosto merkinnässä. Tarina jatkuu valottaen erään merkittävän järjestön historiaa Länsikruunussa, johtaen myös siihen miksi se tuhoutui ja mistä tuhotutumisen aikaisten jäsenten jäämistöt voitaisiin löytää. Lopulta sankarit heitetään järjestön tukikohtaan (joka sanalla sanoen, on aivan mahtavan nostalgista) ja kohtaamaan sen vaarat, niin vanhat kuin uuudet.

Tyyli, jolla koko tarinan taustaa valotetaan on aivan mahtava. Salaperäisiä vihjeitä, muistikuvia, suoria tarinoita jotka kumoavat kaikki teoriat tähän asti. Vähän kuin CSI sijoitettuna renesanssin Venetsiaan ja soppaan heitetään noituutta ja mystiikkaa. En voinut muuta kuin pitää. Taas kerran pj teki hyvää työtä fiiliksen luomisessa. Sen Järjestön (tm) tukikohdan tutkiminen oli myös hauskaa, kerrassaan kummallisia kohtaamisia ja tapahtumia.

"Infernaalinen Ilmiö" aloittaa kamppiksen loppusuoran ja myös sen osan jota pelkäsin etukäteen: viimeiset tasot ja pelin hidastumisen kun ominaisuuksia on jokaisella ammatilla kourallinen. Kiitos Paizon laskuvirheen kokemuksen jakamisen suhteen, neljäs osa sijoittuu tasoille seitsemän ja kahdeksan joten hirveää hajoamista ei ole tapahtunut. Oikeastaan on vain hyvä, että kampanja ei veny aivan korkeimmille tasoille, koska taistelut pysyvät nopeina ja hahmoja voidaan haastaa erilaisilla vastuksilla luontevasti.

Neljäs osa alkaa yllättäen ja heittää myös aiemman juonen vähän sivummalle, uudempi vaara uhkaa kaupunkia. Mainiot eph:t kirjan alussa luovat hyvän tunnelman mutta antavat myös kasvot viholliselle jota vastaan hahmot heitetään aiemman vihjailun sijaan. Itse tapahtumapaikka on hyvin suljettu ja luolastomainen mutta jotenkin raikas silti vaikka luolastomaisia tapahtumapaikkoja kampanjassa on jo nähty useita. Ehkä joku voisi jo puuttua näihin mutta itselläni ei ole ongelmia juuri ollut vaikka inhoan luolastoja. Hyvä laatu ja sekaan heitetyt arvoitukset hämäävät niin paljon, että inho unohtuu. Arvoituksilla ja kunnon "ei tämä ole mahdollista"-kohtauksilla saadaan kyllä huomio kääntymään pois luolastomaisesta rakenteesta. Niin ja loppuvihollinen on vaarallinen. Jos voititte, olitte oikeasti vain onnekkaita.

Varkaiden Neuvoston viimeinen osa alkaa viikonloppuna ja myös yhden vuoden viime perjantaina täyttänyt Riimuvaltian Nousu-kamppis on jo viimeisessä kirjassa. My GM-sense is tingling! Asiallisesti, tällä hetkellä harkitsen kahden kampanjan väliltä: Karmiinivaltaistuimen Kirous ja Kingmaker (käännös uupuu vielä) ovat lähes samalla viivalla, olkoonkin että ensimmäiseen olisi neljä hyvin tarinaan sopivaa hahmokonseptia tarjolla. Tästä ehkä myöhemmin lisää.

Varkaiden Neuvostoa pelaamassa, osa 1

"Terveisiä Länsikruunun Vapauttajilta!"
-Theon Tyrell

Tämän hetkinen Pathfinder-kampanja on edennyt mukavalla tahdilla, kolmessa viikossa kuusi pelikertaa. Tänään aloitimme jo kampanjan kolmannen osan joten kamppiksen puoliväli lähenee kovalla tahdilla. Alun perin en ollut kampanjasta kovin innoissani, olin tehnyt huhujen ja alkutietojeni pohjalta päätöksen ettei tämä kampanja ole kärkipäässä kun alan itse valita seuraavaa seikkailupolkua. Miten väärässä voikaan olla, kampanja on tähän asti ollut erittäin mainio ja haluan päästä tätä joskus johtamaan. Ajatusten purkamista tiedossa.

Ensimmäinen osa ("Erebuksen Äpärät") oli aika perinteinen, hyvin suora ja mielestäni liian lyhyt, aloitus seikkailupolulle. Vertailu kohteena ovat kaikkien muiden seikkailupolkujen startti osat ja tämä on heikoin. Ei huono mutta muihin verrattuna heikko. Kampanjan lähtökohtiin kuului se, että hahmoja kiinnostaa kaupungin auttaminen ja että nykyiseen tilanteeseen ei olla tyytyväisiä. Hahmot jotka eivät halua tehdä kaupungin hyväksi tekoja eivät toimi juurikaan toimisi tässä. Ensimmäinen kohtaaminen on jo sellainen, että hahmojen tulee valita varman kuoleman ja maanpetoksen väliltä, joten hahmoilla pitää olla motiivit lähteä mukaan toimintaan. Itsellä oli muutama ongelma ensimmäisessä osassa, lähinnä pelaajan vapauden kanssa mutta pelinjohtaja otti onkeensa ensimmäisen kerran jälkeen ja pelaajilla on ollut suhteellisen vapaat kädet toiminnan suhteen vaikka juonta seurataankin.

"Kuusiosainen Koitos" on nyt takana päin ja fiiliksiä onkin helpompi naputella kuin pari päivää sitten. Seikkailupolun toinen osa on vahva, monet ovat kehuneet parhaaksi osaksi mutta mieltäni varjostivat myös monet kommentit joissa kirjaa haukuttiin huonoimmaksi koko sarjassa. Itse pidin kovasti "Kuusiosaisesta Koitoksesta". Kirjassa on hyvät ainekset aivan käsittämättömään roolipelaamiseen mutta tämä vaatii pj:ltä panostusta sekä ryhmältä tiettyä "pokkaa". Omalla porukalla tämä meni ihan kiitettävästi, ryhmän sisältäessä täysin uuden roolipelaajan ja roolipelaajan joka on ehkä enemmän pelaaja. Itse olisin ollut valmis riehakkaampaan settiin mutta en halunnut asettaa muille paineita. Myös oman hahmoni kädettömyys esiintyessä vaikutti myös tähän. Seikkailun loppuosa on mainio luolasto (luit oikein) joka rasittaa pelaajien aivoja sopivalla tavalla ja tarjoaa sopivia haasteita. Itsellä tuli jotenkin Lamentationin luolaston rakennus ohjeet tätä pelatessa: ei rasiteta pelaajia monilla helpoilla kohtaamisilla vaan muutamalla haastavalla. Oikea ratkaisu varsinkin kun otti "luolaston" teeman huomioon.

Kolmas osa, "Mitä Lepää Tuhkassa" vasta alkoi mutta muutama aatos ehkä siitä on sopiva tuoda ilmi. Tämä ja edellinen osa ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa, mikä teki siirtymisestä erittäin sujuvan. Riimuvaltian Nousussa siirtymät kirjojen välillä eivät ole kovin smootheja joten oli hienoa nähdä tälläinen ratkaisu. Pj heitti eteemme muutaman hyvän arvoituksen, joita on pohdittu ja ratkottu kahdella pelikerralla. Tänään selvitimme tapahtumien historiaa ja selvitimme arvoituksia loppuun ja näiden pohjalta jatkamme matkaa. Lupaavan oloinen kirja, varsinkin kun pj panosti arvoituksiin. Arvoitusten ratkominen on aina hauskaa kun siihen sisältyy selkeästi jokin pelin sisäinen palkinto.

Tarkemmin kampanjan tapahtumista voi lukea Laiskanlinnan Vallihaudasta mutta juonipaljastuksia on tiedossa rankalla kädellä. Itse toivon pääseväni joskus vetämään tätä vaikka alunperin en ollut kampanjan ideasta innoittunut. Ehkä Tampereelta tai Helsingistä löytyy opiskelijoita/tms. joille Pathfinder uppoaa ja pääsen Varkaiden Neuvostoa vetämään.