Kampanja on edennyt jo viimeiseen kirjaansa mutta tässä merkinnässä keskityn osiin kolme ja neljä. Varkaiden Neuvosto on parantunut vanhetessaan ja ehdottomat huippukohdat ovat tulleet kahden ensimmäisen osan jälkeen olkoonkin, että pelaajien kasvaminen kampanjan aikana on vaikuttanut vahvasti fiilikseen koko kampanjasta. "Mitä Lepää Tuhkassa" ja "Infernaalinen Ilmiö" ovat vahvoja jopa yksin seistessään mutta osana kamppista erittäin hyviä tunnelma paukkuja.
"Mitä Lepää Tuhkassa" jatkaa samaa tapahtumaketjua johon "Kuusiosainen Koitos" jätti tarinan. Vahva linkki tarinassa mahdollisti jopa sen, että vaihdoksen kirjojen välillä olisi voinut piilottaa kokonaan, mistä kirjoitin jo edellisessä Varkaiden Neuvosto merkinnässä. Tarina jatkuu valottaen erään merkittävän järjestön historiaa Länsikruunussa, johtaen myös siihen miksi se tuhoutui ja mistä tuhotutumisen aikaisten jäsenten jäämistöt voitaisiin löytää. Lopulta sankarit heitetään järjestön tukikohtaan (joka sanalla sanoen, on aivan mahtavan nostalgista) ja kohtaamaan sen vaarat, niin vanhat kuin uuudet.
Tyyli, jolla koko tarinan taustaa valotetaan on aivan mahtava. Salaperäisiä vihjeitä, muistikuvia, suoria tarinoita jotka kumoavat kaikki teoriat tähän asti. Vähän kuin CSI sijoitettuna renesanssin Venetsiaan ja soppaan heitetään noituutta ja mystiikkaa. En voinut muuta kuin pitää. Taas kerran pj teki hyvää työtä fiiliksen luomisessa. Sen Järjestön (tm) tukikohdan tutkiminen oli myös hauskaa, kerrassaan kummallisia kohtaamisia ja tapahtumia.
"Infernaalinen Ilmiö" aloittaa kamppiksen loppusuoran ja myös sen osan jota pelkäsin etukäteen: viimeiset tasot ja pelin hidastumisen kun ominaisuuksia on jokaisella ammatilla kourallinen. Kiitos Paizon laskuvirheen kokemuksen jakamisen suhteen, neljäs osa sijoittuu tasoille seitsemän ja kahdeksan joten hirveää hajoamista ei ole tapahtunut. Oikeastaan on vain hyvä, että kampanja ei veny aivan korkeimmille tasoille, koska taistelut pysyvät nopeina ja hahmoja voidaan haastaa erilaisilla vastuksilla luontevasti.
Neljäs osa alkaa yllättäen ja heittää myös aiemman juonen vähän sivummalle, uudempi vaara uhkaa kaupunkia. Mainiot eph:t kirjan alussa luovat hyvän tunnelman mutta antavat myös kasvot viholliselle jota vastaan hahmot heitetään aiemman vihjailun sijaan. Itse tapahtumapaikka on hyvin suljettu ja luolastomainen mutta jotenkin raikas silti vaikka luolastomaisia tapahtumapaikkoja kampanjassa on jo nähty useita. Ehkä joku voisi jo puuttua näihin mutta itselläni ei ole ongelmia juuri ollut vaikka inhoan luolastoja. Hyvä laatu ja sekaan heitetyt arvoitukset hämäävät niin paljon, että inho unohtuu. Arvoituksilla ja kunnon "ei tämä ole mahdollista"-kohtauksilla saadaan kyllä huomio kääntymään pois luolastomaisesta rakenteesta. Niin ja loppuvihollinen on vaarallinen. Jos voititte, olitte oikeasti vain onnekkaita.
Varkaiden Neuvoston viimeinen osa alkaa viikonloppuna ja myös yhden vuoden viime perjantaina täyttänyt Riimuvaltian Nousu-kamppis on jo viimeisessä kirjassa. My GM-sense is tingling! Asiallisesti, tällä hetkellä harkitsen kahden kampanjan väliltä: Karmiinivaltaistuimen Kirous ja Kingmaker (käännös uupuu vielä) ovat lähes samalla viivalla, olkoonkin että ensimmäiseen olisi neljä hyvin tarinaan sopivaa hahmokonseptia tarjolla. Tästä ehkä myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti